Valtiotieteellisessä tiedekunnassa

Sitä normaali arvelee, että valtiotieteellisessä tiedekunnassa on tylsää kaiket päivät, paitsi jos on joku poikkeus kuten sähkökatko tai paloharjoitus, tai mennään yhdessä katsomaan jalkapallo-ottelua jossa joku kaaho äkkiä juokseekin kentälle alasti, ennen kuin poliisit saavat sen kiinni - mutta ne ovat poikkeustilanteita, joten monet valitsevat muun oppialan, elämän kuivuuden ja pitkäveteen pelossa.

Ehkä osin turhaan!

Olen esim. miettinyt sitä, että omistaako valtio kaikki eläimet, mitä metsissä teputtaa. Vai onko ne ilmaisia kaikille? Että jos vaikka vastaan kävelisi tuolla muuntajan takana olevassa vatukossa (kesällä; eihän talvella vattuja kasva) norsu tai maasika tai karhu tai muu, ja saisit sille kaulapannan ja kunnolla kohtelisit, niin että se tottelisi, istuisi kun käskettäisiin, ja osaisi hyppiä makkaran perässä, eikä olisi vaaraksi kenellekään, niin saisit sen pitää omanasi. Vai olisiko se valtion? Että tänne se!

Ja jos ihminenkin on teknisesti eläin, niin omistaako valtio meidätkin? Teidän naapurinne, ja kaikki sukulaiset mitä teillä nyt on, ja niiden tuttavat jne? Kaikki kruunun omia! Lihavat ja laihat!

Niin että jos valtio määräisi, että nyt kaikille intiaanien sulkapäähineet ja vaneriset perhosen siivet, niin se olisi toteltava; pantava tilaus intiaanipäähinetukkuun vetämään ja vanerikaupan raamisaha rallattamaan, tai pamppu alkaisi puhua!

Siinä näette, että valtiotieteellinen ei ole kokonaan ajan haaskausta, silloinkaan, kun ei tule sähkökatko, mielenhäiriö urheiluottelussa tai muu mielenkiintoisa!

Voi olla iloa siitäkin, joillekin.

Niin uskomatonta on vain elämä itse!