ajatusten miljoonalaatikko

  • Käsilaukku!

     

    Ei voi älytä, miten monella naisella on jonkinlainen käsilaukku, ollut iät ja ajat, ja miten silti on niin vähän evoluutiossa muuttunut se käsilaukku, vaikka ei ole minusta vielä ollenkaan huippunsa kehittynyt.

    Valtion käsilaukkuintarkastustoimiston mukaan naisilla on käsilaukussaan seuraavat tuotteet, tai ainakin osa niistä:

    Nöyhtää ja murusia, jota on kertynyt paperinenäliinoista ja muusta, kolmen millin pätkä kuivettunutta sardiinin tai laihan makrillin selkäruotoa, korvarengas (mutta ei silmälappua, puujalkaa, käsikoukkua, kaukoputkea eikä muita merirosvovarusteita), erilaisia meikkejä kuten huulirasvaa ja tai –punaa, puuteria tai jotain poskipunaa, mitä niitä onkaan, ripsiväriä, silmäluomensminkkaus-ainetta ja ehkä siihen reunamaalia ja hilettä, kynsiviila ja ehkä kynsileikkurikin, vaseliimea, pieni kuvastin, jotain salvaa vaikka ei olisi kipeitäkään ne naiset (fyysillisesti), terveystuotteita erimoisia, ja intiimijuttuja, ilmatorjuntatykin kääntötelineen hydrauliputkiliittimen o-rengastiiviste, ylimääräisiä tarraliimalla kiinnittyviä pikkuhousunsuojia (jotta voi luistella puulattialla pikkuhousunsuojat sukanpohjiin liimattuina), lääkeresepti, avaimia ja tai bussikortti ja kännykkä jonka puhelinmuistion hakutoimintoa ei käytetä koskaan, vaan numerot etsitään viputtamalla peukalolla n. 400 kertaa peräkkäin kunnes nimi osuu kohdalle, toistaen tämä viputus joka kerta kun soitetaan jollekin kaverille, jonkin pienen jyrsijän pääkallo, yhtä vaille tyhjä närästys- tai särkylääkepainopakkauslevy, pinnejä, neuloja, yksi eestiläinen kruunun kolikko, puikkoja, tulentekovälineitä ja tupakoita kenties, liimapistooli ja -puikko siihen, suklaata, joku ihme pikku veivi, kuivettuneita kuivahedelmiä irrallaan, tai muutama pähkinä, turbiinin roottorinsiiven palanen jonka korjausmies käski panna talteen, käsilaukun vuoriin tarttunut tahkea Mentos-pastilli, lääkkeitä ehkä, kellastunut muistilappu, jossa tarkat mitat jotakin (???) varten, pullonavaaja tai suurennuslasi, muistikirja tai kalenteri tai kuponki, oksasaksien kahvasta irti plopsahtanut muovisuojus (pinkki), vanhenemassa oleva passi jonka kuva oivallisesti sopisi vesikauhusta tai Basedowin taudista kertovaan artikkeliin, kela- tai kuntosalikortti, aurinkolasit, kaksi Yatzy-pelin noppaa, Lego-ukon kypärä tai legoauton pyörä, yksi korvatulppa, lämpöpaperisia kuitteja jotka haalistuneet pahemmin kuin Torinon käärinliinat, vakuutusyhtiön tai pankin mainosnami, logopainettuun sellofaaniin kääritty ja lakritsin-, mentholin- tai marjanmakuinen, pikaliimapullo joka mennyt vanhaksi 1. elokuuta 1996, kampa jossa sisään menevä teurastuspiikki, naurettavan iso kumipäällystekahvainen hiusharja, tiskialtaan kumitulppa ja 20 cm ketjua ja päässä auennut liitin, lompakko ja 916 kanta-asiakaskorttia, kuulakärkikynän jousi ja kynän holkkiosan alapuoli ja laukun vuoriin vuotanut, kuivettunut mutta edelleen tahriva mustesäiliö, paperiliitin ja avaimista irronnut avaimenperä joka näyttää viemärissä uitetulta irtolaispeikolta, kuminauha tai pussinsulkija, jolla eväsleipäpaketti ollut kiinni, huuliharpun alapuolen peltinen kansi, vääntynyt, pilailunenä, pieni risti tai maskottikoru ilman ketjua ja puolikas koirankeksi.

    Kun käsilaukku sisältää niinkin paljon tavaraa, on tosiaan ällistyttävää, että se on niin huonosti suunniteltu.

    Ensiksikin väri.

    Naiset valitsevat värin käsilaukun ulkopuolen perusteella, mikä toisaalta on mieletöntä, toisaalta ei. Jos sisäpuolen väri vaihtelisi, olisi järkevää valita laukku sisäpuolen värin, eikä ulkopuolen värin perusteella.

    Mutta sisäpuolen väriä ei nainen pääse valitsemaan, koska sisäpuolivärejä on vain yksi, jotakuinkin kaikissa maailman nais-käsilaukuissa.

    Käsilaukun sisäpuoli on musta, jotta sieltä ei nainen löytäisi mitään, ja ärsyyntyisi.

    Tämä on täysin tarpeetonta, koska naiset monesti ärsyyntyvät muutenkin, ja siitä aina maksaa mies, joka joutuu sitten syömään terveysruokaa, viemään roskat (ja kaikki roskat vaikka todistetusti vain osa on miehen omia!) jne.

    Jos käsilaukun sisävuori olisi vaalea, naiset löytäisivät sieltä kaikki tavarat joka kerta nopeammin, ja Tilastokeskuksen mukaan sen seurauksena länsimaiden toiminta stressittömästi helpottuisi ja nopeutuisi 23% kaikilla elämänaloilla – tulevaisuudessa vieläkin enemmän, koska monissa ammateissa on yhä enemmän naisia, kerta nuoretmiehet ei jaksa opiskella ja kerta miehet kuolee naisia nuorempina kun eivät syö terveys-pinaattipiirakkaa ja leseitä.

    (Varmaan juuri tästä tulee se iskulause, Ελευθερία ή θάνατος, Vapaus tai kuolema! joka on mm. Kreikan valtion motto. )

    (Kannattaisi ehkä kuitenkin miettiä nyt lama-ahdinkoaikana Kreikan joku uusi motto, vaikka että ”Kyllä se siitä vielä ehkä lutviutuu.”

    En tiedä miten lutviutua sanotaan kreikankielellä. Mutta ette tiedä tekään. Että tasoissa ollaan.)

    (Kreikkalaiset toki tietäisi, mutta niiltä ei voi kysyä, kun ei tiedä mitä on lutviutua kreikaksi. Kuten jo sanoin!)

    Naisten käsilaukun kehittämis olisi sikälikin helppoa, että nykyiset käsilaukut ovat aika isoja, ja on olemassa sekä pieneeen tilaan meneviä että lujia materiaaleja; silkinohuita kuitkankaita ja hiilikuitupuikkoja ja ties mitä.

    Niinpä voisi suunnitella siten, että naisen käsilaukku sisältäisi ylimääräisiä kuitulaskoksia, jotka kun aukaisisi, ja tukisi toistensa sisään menevillä, ohuilla, mutta terästä  lujemmilla hiilikuitu- tai mikronanoselluloosakomposiittipuikoilla, niin saisi aikaan suhteellisen reippaan kokoisen teltan, jossa olisi hiilikuiturungon ympärille pingottamalla tehdyt tuolit ja pikkuinen pöytä.

    Ja naiset kun  ovat vähän niin kuin pulut, että ne mielellään puuhailevat juttuja porukassa, niin tästä olisi oma etunsa: kolmen neljän naisen käsilaukusta saisi tällä tekniikalla jo varsin mukiinmenevän teltta-asumuksen, ja mikäpä estäisi tekemästä sinne vaikka kurkkupurkin ja koristekivien avulla pientä telttasaunaa.

    Joku nais-elokuvaohjaaja voisi tehdä siellä saunassa filmin ”Naisten vuoro” kerta on jo tehty se ”Miesten vuoro”.  (Jota en kyllä ole vielä nähnyt. Mutta aion kyllä näkeä myöhemmin, kunhan ehdin. Ei sitä kaikkea kerralla pysty, millään!)

    Jos missä on enemmän naisia porukassa ja huono keli, niin voisivat käsilaukuista tehdä pitkän putki-teltan, niin että niiden telttien suojassa voi kävellä monta kilometriä kastumatta kuin Vesi-Onninen!

    Ja jos on lapsellisia naisia – ja osa aina on – niin voisi tehdä käsilaukkujen avulla telttaringin ja laittaa lapset sen ringin sisälle turvaan leikkimään, ja joka teltassa istuisi joku, ja sitten naiset kulkisivat teltasta telttaan ja voisivat aina juoruta sen teltassa olijan kanssa, missä teltassa milloinkin ovat menemässä.

    Silloin voisi olla koolla paljonkin naisia, eikä menisi huutamiseksi ja tulisi käsi-rysy, kun kaikilla suht hyvä suunvuoro siinä.

    Täten näemme, että paljon kehittämistä on naisten käsilaukuissa ja niissä voi piillä naisille paljon hyvää, joita eivät edes vielä itse näe. Mutta aukenee heillä silmät viisaista artikkeleista joita tarjoaa mm. juurikin tämä sivu. Kiitos sille siitä!

    Mainion avun Heikommalle Astialle tarjosi jälleen oma Yle! Hurraa! (x 3)

     

    Kommentoi 11 Lue kommentit


  • Haasteista naisien itsen-kehittämisessä

     

    Jotkut naiset on niin ylpeitä, että ei voi niiden mielestä kehittyä niiden itset yhtään enää, vaan on jo hyvä näin muka, parantelematta yhtään. Ja hyvä etteivät kimppuun käy jos joku koettaa tarjota luovia elementtejä itsetuntemukseen ja itsensä kehittämiseen.

    Tai siis, ainakin sellainen tunne tulee: kun vain menee kadulla naista vähänkin olemis- tai tyyli- tahi ryhti- taikka elämäntapa- tai muissa asioissa neuvomaan, niin kipakan ylimielisesti asennoidutaan monesti, siivottomaa kieleä ja sormi-eleitä käyttäen, eikä kiitollisena ja nöyrästi oteta vastaan kehitys-asiaa, jota ehdottaa hyvää hyvyyttään esim. joku ohikulkeva mies, joka kokee vastuuta ihmiskunnan henkisestä tilasta ja naisten hupakkoudesta & niiden haihattuneisuudesta muotiin, villityksiin, puheliaisuuteen, pahanmakuisiin ja luonnonvastaisiin pinaattipiirakoihin, spelttiin, ekoon ja ties mihin muihin kotkotuksiin joista terve pysyisi kaukana kuin Timbuktu (16°46′33″N 3°00′34″W).

    Naisten puutteellisen nöyryyden tähden kehittämisajatuksia onkin viisaampi esittää näin etänä, eikä naamatuksin.

    Naiset kiittäkööt siis omaa kiittämättömyyttään siitä, että eivät ehkä enää saa henkilökohtaista opastusta kadulla vaan joutuvat tyytymään ohjeisiin tätä kautta.

    Niin kylvitte kuin niitätte! Myöhäistä nyt surra, että meni etsikkö-aika!

    Alkaa etäohjeistus siis.

    Jokainen joka älyää mitään, tietää, että hiljaisuuden polkujen ruoho ei tosiaan ole naisten paljosta kulkemisesta litteäksi tamppautunut, vaan ovat puheliaisuuden ja pajatuksen tiet ja paljo kälättäminen naissuvulle tutumpaa, hyvinkin puhkikoluttua tannerta, kuten koiralle on oman reviirin puhki koluaminen virtsa-aikoina.

    Luoma antoi ihmiselle kaksi korvaa ja yhden suun sen tähden, että kun toiseen korvaan kuitenkin aina kuuluu naisen kälätystä jostain, niin on sentään toinen korva josta kälätys pääsee ulos, ja sillä auksiliaarikorvalla voi aika ajoin kuulla jotain järjellistäkin tai ihanaa, kuten starttimoottorin äänen tai sen kun grillimakkara poksahtaa.

    Ei ole sitä toista korvaa luotu kuuntelemaan luonnonvastaisen terveys-pinaattipiirakan pahaenteistä pihinää uunissa!

    Itsen kehittämisessä naiselle onkin avainasemassa maltti puhumisessa. Myös siitä harhasta olisi päästävä, että naisten asioita muka kannattaa, saati pitää kertoa miehelle.

    Paljo parempi kuin miettii nainen niitä omassa pikku päässä, eikä sotke miestä asiaan, kerta miehellä monesti oikeata mietittävää ja sotkeutuu se siitä turhasta jolinasta vaan!

    Myös on tyylikysymys usein pahasti karrella naisten kohdalla. Miten esim. voi ruokapöydässä hienoilla illallisilla syödä nainen hattu päässä kuin elukka. Miten!

    Jos mies syö hattu päässä niin kaikki näkee että on öykkäri se, tai poikkeuksellisesti kamala kiire miehellä, mutta naisilla ei kiire minnekään, joutaa puhumaan ruokapöydässä vaikka tuntikausia hattu päässä.

    Niin kauvan joutaa puhumaan, että monilla jo huono olo kuunnella sitä kaikkea jolinan määrää, mutta hattu vain ei lähde päästä, jos ei joku ohi kulkeva mies sitä kämmenselän rivakalla näpäytyksellä siitä pois noksauta, tai pilamielessä ota haltuun hetkeksi ja kauho hattua ääriään myöten hedelmä-boolia täyteen, että ”Katsokaapa - nytpä löytyykin järjellinen käyttö tälle kirotulle huopamuotikupolille ruokapöydän ääressä” ja sitten laita sitä, lieriä myöten täynnä veskunasoppaa olevaa kirottua naishattua hedelmäbooleineen takaisin naisem päähän että jälkiruoka unohtui (heh heh).

    Sillä tavalla oppii että ei syö hattu päässä kuin koira hän!

    Myös hermojen pitäminen naiselle ongelma, monesti. Jos sanoo naiselle että ”istu siinä” niin varmaan ei istu kauan, vaan lähtee kuleksimaan! Saati että olisi pajattamatta samalla.

    Vaate-ostoksilla voi olla koko päivän, mutta elektroniikkakaupassa ei voi istua yhtä tuntea suu kiinni millään!

    Mutta.

    Henkisessä kehityksessä voi naisella mennä sisu kaulaan helposti. Silloin käy niin että vaikka nais näkisikin että kehittämisen tarvetta totisesti on, niin menee usko siltä itseltä ja pistää rähinäksi.

    Sen vuoksi kannattaa neuvoa naista siten että ei liikaa niistä virheistä muistuta, vaan sanoo esim että ”Katsopa tuota toista naista miten reipas on se. Istunut tuossa elektroniikkakaupan penkillä jo 1 h 8 min eikä kälätä yhtään eikä vaella omin päin eikä ilmeile kärsimättömää”.

    Silloin nais haluaa olla yhtä hyvä, ja kohta jo ehkä tule sille hinku istua ja olla hiljaa ja näyttää sille toiselle elektroniikkakaupan naiselle että osataan sitä täälläkin olla nätisti!

    Ja jos onnistuu, niin mikä mukavampaa kuin jos on taskussa nami ja voi antaa palkinnon! Suklaati monesti siinä kaikkein hyvin. Myös ehjät sukka-housut, isommasta menestyksestä! Kuulakärkikyniäkin aina tarvitaan, ja on edullinen pikku palkinto naiselle myös se.

    Mutta liian isoja ei palkinnot saa olla, että ei palkinnon-himossa kehity nais, vaan omaksi eduksi pyyteettömänä.

    Vain sillä tavalla syntyy pysyviä tuloksia ja paranee ihmisenä paremmaksi nais, kuin ei ensin ollut, miehen viisauden ja kärsivällisyyden ansiosta.

    Niin kehittyy ihmiskunta paremmaksi, kun on altruisti mies ja vaivojaan laskematta jälleen kanti korren kekoon!

    Sallittakoon siis miehelle, jos hiukan liikuttuu siitä, miten auliisti jakaa hyvyyttä heikomman astian ylörakennukseksi jälleen kerran!

     

    Kommentoi 7 Lue kommentit


  • Vappukirje valtiolle

     

    Parahin valtio ja sen lihalliset edustajat siellä kabineteissa ja muuallanne.  

    Täällä Markus Kajo.

    On taas kertynyt yhtä ja toista sanottavaa, ja kuten arvannette, niin olen vain yksi monten puolesta, eli monella samat harmit mitkä mulla, että siksikin kannattaa kuunnella.

    Ekaksi, mitä iloa on valtiolle siitä, että toisella on selkä kipeänä! Mitä ihmeen hyötyä teille on siitä, että joutuu könkkäämään hankalassa asennossa ja syömään niin vahvoja särkylääkkeitä että kun katsoo ikkunasta ulos, niin ihmisten ympärillä on sateenkaarena väreilevä aura, jonka päällä kasvaa hohtavaa, neonpinkkiä nöyhtää ja pisimpien nöyhtien päissä pikkuruisia metallisia, sinisiä kulkusia jotka sanovat tingle-jingle-jingle aina kun jalankulkija kääntyy kadunkulmasta tai astuu katukiveykseltä alas tai ylös. Ja kun osoittaa ikkunaa kohti tai ajattelee lukuja 8 tai 223 niin etusormesta lähtee pitkä sininen kipinä.

    Ja niin vahvoja on ne särkylääkkeet, että maha on niiden ansiosta koko ajan vesikuralla ja saat juosta vessaan vaikkei kivun takia ei pystyisi edes kävelemään, ja voitte arvata millainen ilo on takapuolen pyyhkiminen kun on samalla sekä selkä sairaan kipeä että samalla maha rivultaa kuin geysiiri. Ei ole ilo se hänelle, voin luvata; ei todellakaan mikään ilo ja riemu!

    Paitsi ehkä teille siellä Valtiossa, kun nauratte että oppiipa nöyräksi tuokin kirottu veronmaksaja! Mutta minusta ei ole asiallista nauraa toisen kipeydelle eikä alennus-tilalle.

    Ja palaan peruskysymykseeni, että en kerta kaikkiaan ymmärrä millä tavalla toisen selän kipeys on hyväksi valtiolle.

    Olen tästä samasta asiasta aiemminkin sanonut, mutta mitään parannusta ei tule ikinä vaan siihenkään. Vellotte vain oma-hyväisyydessä, eikä keidenkään selkäkipuun mitään radikaalia apua tule

    Valelääkäreitä vain pestaatte sen sijaan että kouluttaisitte entistä parempia oikeita! Ei kai valelääkäri niin paljon pienempää palkkaa saa, että se olisi oikeasti kannattavaa. Tai ehkä niille maksetaan vähemmän kuin olen luullut. Siinä tapauksessa nöyrä anteeksipyyntö siltä osin, mutta ei muilta osin yhtään.

    Sitten toinen asia, joka kyllä menee vähän perinteisen, tieteellisen tiedonjanon ulkopuolelle, mutta olisi kumminkin kiva tietää; eli kun valtiolla on ne suojelupoliisit ja EEG:t ja pantografit ja Kuiperin vyöhyk­keet ja ties mitkä magneettikentät ja polarisaatiot ja muut, niin mitä mahtaa miettiä se vastapäisen talon nainen, joka on usein parvekkeella tupakalla, ja välillä katselee verhojen välistä pahaenteisesti?

    Hiooko se jotain salajuonta, kunnes sen pirullinen suunnitelma on täydellinen? Miten voi tietää?!

    Sitten III asia. Aiemmin pyytämiäni koiransontapartioita ei ole vieläkään perustettu. Kun kävelee melkein missä vaan, niin tulee yrjö olo, kun polkujen reunat, kerrostalojen parkinreunusnurmikot ja jopa leikkipuistojen nurmet ovat täynnä koirien sontamakkaroita.

    Ja jos kipeän selän takia koettaisi asvaltin asemesta – fysioterapeutin kehotuksesta – kävellä nurmikolla, niin takuuvarmasti on muutamassa minuutissa kengät koiranpaskissa.

    Ja kun Suomen koiranomistajat ovat pelkästään sellaisia, joista ei yhden yksikään, poikkeuksetta, koskaan tai milloinkaan jätä koiransa jätöksiä nurmikolle – kysy vaikka keneltä heistä – ja kun toisaalta nurmikot ovat vuosi vuoden jälkeen täynnä koiranpaskoja, niin ainoa vaihtoehto on valtiollinen koiransontapartio. Missä se siis viipyy, kysyn vaan! Taas! Kaljarallatteluksi taitaa teillä asiat mennä aina vaan, kun ei hoidu tämäkään millään ilveellä.

    Ja siihenkään en ole saanut vastausta, kun joskus mietin, että miten ne liikennemerkit voivat hohtaa pimeässä. Tai siis valossa. Siis kun pimeässä osuu niihin valo. Jotenkin vain ei ymmärrä, että miten se voi tapahtua. Liittyykö elmontulet siihen jotenkin, tai eläinmagnetismi?

    Myös on tarpeen vappukirjeessä puuttua tapaan, millä valtio on hoitanut musiikki-asioita. Kuka jaksaa kuunnella niin paljon sairaan alakuloisia mölö-iskelmiä. Ei normaalit! Silti niitä tulee joka tuutista! Ja hyvää musiikkia ei tule melkein mistään!

    Luulen, että jos esmes sanon joitakin hyvän musiikin nimiä, niin ettei siellä valtiossa edes tunne niitä. Tunnetteko muka vaikka Dahmane El Harrachin. Tai Burhan Öçalin tai Bukhchuluun Ganburgedin? Ette tunne. Mitään ette niistä tiijä, edes!

    Sitä haitarinsoittoa ja vollo-iskelmää, vaan aina. Eikä mitään mielenkiintoisia ja kiviä!

    Ja myös valtion lomakkeet on tylsiä, ei hauskoja hahmoja niissä ikinä, eikä esim. että olisi pienellä painettuna joku vitsi tai jotain.

    Tai että raaputtamalla voisi voittaa läpinäkyvän sähkösavustimen tai laatikollisen dynamiitin nalleja tai kenttäsirkkelin pöydän tai vahvoja metallisia pidikkeitä tai valtavan imukupin tai jotain.

    Ja musiikista vielä - Tässä muutamia esimerkkejä, että voi olla hyviäkin soittoja, jos vähän viitsii etsiä. Mallia siitä!

    Hyvä melodia – melko syvällinen mutta ei silti liian haikea – jota voi rallatella ja laulaa vaikka porukalla taloyhtiön pihassa, kaikuen: (Yhteislaulumelodiaa voi kuulostella ja harjoitella kohdan 1’ 26”paikkeilta alkaen.)

    http://www.youtube.com/watch?v=uUDKfK3R42Q

     

    Myös voi vanhempi haitarivapaa musiikki olla arvokas lisä niille, päähän nostalgian tuoden:

    http://www.youtube.com/watch?v=5V9v94cPXak

     

    Hyvä melodia on mieltä ylentävä eikä haittaa vaikka soisi päässä pidempään. Tämän seuraavan sanat voi ehkä aluksi olla vaikea opetella ja muistaa, mutta vappunahan on aikaa, ja sateisina päivinä mahdollisuus olla korva tarkkana ja hoilentaa muassa, sanoja opetellen. Vaikka oppimiseen menisi tovi, niin ajatelkaa miten kiva kun joskus istutte vaikka bussissa ja radiosta tulee tämä ja voittekin laulaa täysillä mukana, sanat osaten ja hehkuttaa rinta rottingilla, kun olette salaa opetellut. Kuunnelkaapa se ajatus mielessänne – kyllä on toiset bussimatkustajat teille kateelliset:

    http://www.youtube.com/watch?v=WAtG9icOzYE

     

    Ja joistakin videoista voi opetella sanat kirjoituksesta ja sitten laulaa mukana. Ikkuna auki niin naapurit yhtykööt iloon. Tässä myös hyvä kappale,. täysin epähaikea:

    http://www.youtube.com/watch?v=FRXbv3aQpV4

     

    Rauhallisea voi myös olla soitto hyvänä – ja täysin haitarivapaata! :

    http://www.youtube.com/watch?v=ZbxGP6fBma8

     

    Mutta niin ikään reipas nuoriso-orkesteri on kansan ilo:

    http://www.youtube.com/watch?v=AbCliCQnBUo

    Eipäkä pidä väheksyä niitäkään, keillä ei ole edes halpia soittimia ja joutuvat notkumaan kaiken maailman jatsi-retkujen tai muiden soittimellisettujen kavereiden siivellä:

    http://www.youtube.com/watch?v=q71LjwZ4XXs

    Kuitenkin!

    Vielä oli joku muu asia valtiolle näin kevään kynnyksellä astuessamme.

    Ai niin!

    Minkä takia tehdään patterikoteloiden kannet niin hankalasti avattaviksi, ja että murtuu niistä ne nastat. Miksi ei tehdä kunnollisia koteloita saman tien!

    Onko valtion patterikotelotarkastaja koko ajan pilkillä tai baarissa tai tai ainaisella Retu-perällä, kun ei tarkasta koteloita kunnolla! Tarkastaisit jo!

    Ja mikä idea on siinäkin, että allegiat vain vuosi vuodelta lisääntyy.

    Ennen oli Lääkintöhallitus ja siellä oli ilmeisesti vielä porukkaa, joilla oli järki päässä ja jäitä hatussa. Mutta sitten joku eko-hippi muutti sen että ”Terveyden ja hyvinvoinnin laitos”. Kas kun ei ”Hymy-ministeriö” tai ”Että kaikilla olis hienoo jha hyvä fiilis –hallitus”!

    Mitä on tapahtunut sen jälkeen kun tämä Hyvänolonministeriö tuli Lääkintöhallituksen tilalle? Mitä! Allergiat ja diabeetteet vain lisääntyneet, koiransontia on puistoissa vieläpä enemmän kuin ennen ja patterikotelon kansia sorhatessa vain katkeilee kynnet.

    Kirottu silmänlumeminsteriö on sellainen Terveyden laitos kerta itselläkin selkä kipänä ja ripuli vaikka mitkä Terveyslaitokset muka olemassa on. Ja siinä sitten pitäisi valtiota kiitellä vielä maha kuralla ja toivotella hyvää vappua. Mutta pakko kait se on toivottaa, ettei kosta valtio että nyt lyyään tuo maahan silmälleen kuvainnolli- ja kirjaimellisesti!

    Eli mielettömän hyvää vappua sinne valtiolle, koston pelossa!

    Toivottavasti nyt on teillä hyvä mieli kun toinen saa selkä vinossa ja hampaat irvessä mahaa pidellen kyykätä vessaan kuin mikäkin ripulopodi ja varmaan kohta hyistä vettäkin sataa. Että kiitos taas kerran. On tämä ihan Ylen-palttista!

     

    Toivoo:

    Yksi monten puolesta.

    Ja PS: Tässä kanssa-kärsijöille – joilla ei ole ripulia tms juuri nyt – vappuprojekti. Se on esitys mitä itsekseen harjoitella. Verraton piristys syntymäpäiviin ja muihin! voi vaikka esittää autotallista ja kettää taskurahat taloyhtiön sikiöiltä ja muilta hyväuskoisilta.

     

    http://www.youtube.com/watch?v=uImPowPP8YA

     

    Kommentoi 1 Lue kommentit


kirjoittajasta

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä