Arbatin lapset

Koskettava sarja, komeat & kauniit näyttelijät. Olen katsonut venäjänkielisenä DVD:nä, mutten ymmärtänyt kaikkea, joten piti lukea kirjana myös.

Kiitos Teema toiveeni toteuttamisesta!

Kiitän myös. Ja hyvät näyttelijät, joten mukavaa seurata sarjanmutoon puettua naapurimaan historiaa kerronnallisesti.... Annas katsoa kuinka "jännittäväksi" tarina äityy.

Kiitos sarjasta, jonka alku näyttää oikein lupaavalta!
Tein siitä puffin tänne:
http://minunvenajani.blogspot.com/2010/01/arbatin-lapset-sarja-ylen-teem...

Mutta yksi asia kummastuttaa. Tällä sivulla sanotaan, että sarjassa on 8 osaa: seuraava (=toinen) osa tulee la 23.1. + 6 muuta jaksoa tulossa.

Kuitenkin sivu http://www.etvnet.ca/media/54173/Deti-Arbata
ilmoittaa TV-sarjan kokonaispituudeksi 764 minuuttia. Se tarkoittaisi 16 osaa, koska 16:lla jaettuna yhden osan pituudeksi tulisi 47 min 45 sek.

Olemme kovin hämmästyneitä. Jätetäänkö sarja puoleenväliin?

Tuossa tekstissämme lukee oikein: kyseessä on 16-osainen sarja ja esitämme kaikki 16 osaa. Teknisestä ongelmasta johtuen tuossa automaattisessa ohjelmatiedossa on näkyvillä vain seuraavat 8 osaa, pahoittelen. Kiitos puffauksesta.

ystävällisin terveisin
Sandra Saulo
YLE Teema /monimediatoimittaja

Kuka on säveltänyt alussa soivan musiikin? Mistä sen voi löytää?

Andrei Ledenev.

Television antimista parhaita ovat näköjään venäläiset sarjat, ne liimaavat katsojan - no, ainakin minut - tv-tuoliin. Idiootti, Karamazovin veljekset, nyt tämä Arbatin lapset. Jokaisessa täydellisen huoliteltu näyttelijäntyö, tinkimätön ajankuvaus, raastava realismi ja sydämeensattuva tunteikkuus yhdessä, ihailtavaa työtä. Tietenkin pohjana olevat romaanit ovat omaa luokkaansa, mutta hyvästä kirjasta voi toki tehdä pinnallisen jutun.
Venäläisilä on taito tehdä syvällistä tv-elokuvaa.
Arbatin lapset saa tietenkin jo entisestään kiihkeän neuvostovastustajan ja fundamentalistin yhä vain vakuuttuneemmaksi systeemin mädännäisyydestä. Minut vasemmistolaisuuteen syntyneenä sarja vakuuttaa siitä, että aatteen palo tuottaa paljon hyvää, mutta paranoidisen kaikkivaltiaan jäljet ovat hirvittävät. Ei turhaan ole sanottu, että Venäjän kansa on kärsivällisin kaikista - varmaan myös kärsinein.

Arbatin lapset TV-sarja on kyllä hieno toteutus. Näyttelijät ovat hyviä ja uskottavia. Ajan- ja tapojen kuvaus on tasokasta. Sarja tosin painottaa enemmän romantiikkaa kuin Stalinin henkilökulttia ja hirmutekoja. Sashan elämää Kalininissa käsittelevässä jaksossa oli kyllä käsikirjoittaja päästänyt mielikuvituksensa valloilleen. Rybakovin romaanitrilogiassa Varja ei lähtenyt Sashaa tapaamaan Kalininiin eikä Ljuda juossut Sashan perässä mustasukkaisuutta uhoten. Eikä Varja muuten ollut blondi vaan tummatukkainen!
Yhtä kaikki, liimaudun TV:n ääreen joko lauantaisin tai sunnuntaiuusinnan aikaan. Hätätapauksissa turvaudun tähän nettiruutuun.

Kerran viikossa siis jotakin ktasomisen arvoista TV:ssä!

Minäkin pidän kovasti sarjasta ja olen katsonut kaikki jaksot. Olin aikaisemmin lukenut kirjan ja ihmettelin tarinan jatkumista filmissä.
Kirja nimittäin loppui Sasan osalta Siperiaan ja jäi jotenkin sellainen ajatus, että loppuneeko karkoitus hänen osaltaan ollenkaa.
Olen jostakin lukenut, että Rybakov on kirjoittanut myöhemmin tarinaan jatkoa, mutta sitä ei olisi suomennettu. Oletko Laila lukenut jatko-osat venäjäksi? Varja ei minunkaan mielestäni vastaa ulkoisesti kirjan antamaa mielikuvaa, mutta on kieltämättä super viehättävä, älykäs ja rohkea. Rybakovin kirjan pohjalta on tehty myös toinen elokua: Raskasta hiekkaa, joka kertoo Ukrainan juutalaisen perheen kohtaloista. Sitä ei ole taidettu esittää Suomen televisiossa.
Venäläiset sarjat teemalla ovat olleet loistavia.

Olen ollut venäjällä töissä 1987-2001. Sielläkin kuin muissa maissa kai, on 80% abt normaaleita ihmisiä (nomaalisti ajattelevia). Mutta tämä Arbatin Lapset on sarjana mitä parhain, jotta nähdään mitä se on ollut, ja kaikki perustui pelkoon, joille kaikkein mahtavien diktaattoreiden yöunet pilaantuivat! Onneksi on 80% kunnollisia!!!!

Upea sarja !!!! Mahtavat nättelijät !!!! Oikein meinaa itkeettää!!!!

Venäjäkin pärjäsi rajajoki rajalla satoja vuosia, kunnes tuli pelkuri Stalin, ja ei pystynyt nukkumaan, kun oli rajajoki niin lähellä.

Kaikkien Diktaattotreiden suurin uhka on PELKO.

Kiitos paljon Yle Teema tästä(kin) sarjasta!

Loistava sarja.
Loppu oli kaunis, mutta tarinan historialline kehitys ontui loppua kohti. Toivottavasti trilogia on kokonaisuudessaan suomennettu. Aion panna kirjastovirkailijat koville. Tämä on LUETTAVA!
Terv. Juha-Pekka

Kiitos kauniisti kuvatusta, ihmisyyttä monitahoisesti valottavasta sarjasta. Näitä olisi mukava saada lisää. Ehkäpä näiden myötä myös suomalaisten asenteet ulkomaalaisia kohtaan voisivat muuttua.

Erinomainen sarja! Viimeinen osa (16/16)jäi valitettavasti tallentamatta koska DVD-laite reistaili. Mistä sen viimeisen osan nyt saa?

Hei!

Olen pahoillani puolestasi! Harmittaa tosi paljon, jos on äänittänyt jotain sarjaa jo 15 osaa, mutta viimeinen osa eli loppuratkaisu jää pois dvd-soittimen reistailun vuoksi. Tekniset laitteet ovat juuri tuollaisia; koskaa ei voi olla varma lopputuloksesta.

Minäkin tallensin koko sarjan dvd-levyille. (Onneksi aloin nauhoittamaan sarjaa alusta saakka.) Minulta saat puuttuvan osan, jos haluat. Minulla on nimittäin yhdistetty dvd/video-tallennuslaite. Voin nauhoittaa omalta dvd-levyltäni viimeisen osan tavalliselle vhs-kasetille ja lähettää sen sinulle. Voit katsella sitä tavallisella videolla tai jos sinulla tai jollakin tutullasi on samanlainen yhdistetty tallennuslaite, niin voit edelleen siirtää viimeisen jakson vhs-kasetilta omalle dvd-levyllesi.

Lämmin kiitos sinulle Pirjo toiveestasi, sillä samalla me muutkin saimme seurata koko kevään ihastuttavaa sarjaa, jonka olemassa olosta ainakaan minä en tiennyt mitään. Kiitos myös Ylelle, joka toteutti hienon sarjatoiveen!

Samalla kun on seurannut sarjaa neljän kuukauden ajan, on voinut parannella ruostunutta venäjän kielen taitoaan. Minäkään en olisi pystynyt seuraamaan sarjaa ilman tekstitystä!, mutta tekstin ohella voi samalla kuunnella venäjänkielistä puhetta ja näin kielenymmärtäminen paranee.

Olen seurannut sarjaa tiiviisti joka viikonloppu aina Uudesta vuodesta Wappuun asti. Nyt tulee ihan tyhjä olo, kunnei enää tulekaan uusia jaksoja. :-0

Hei,

olen kanssasi samaa mieltä nimimerkki "Ihastunut". Venäläiset elokuvat ovat tosiaan huolella tehtyjä ja ne sisältävät tarkkaa ajankuvausta. Kuten sanoitkin Venäläisille elokuville on tyypillistä raastava realismi ja sydämeensattuva tunteikkuus yhdistettynä! :) Tyypillistä slaavilaista melankoliaa ja realismia. Ehkäpä ne sen vuoksi uppoavat myös suomalaiseen sielun elämään venäläisen musiikin tavoin.

Pidin sarjan kaikista näyttelijöistä. Erityisen ihastunut olin Jevgeni Tsiganovin esittämään Sasha Pankratoviin, ah! :D
Myös Tsulpan Hamatova tulkitsi osansa hyvin, samoin kuin hänen siskoaan esittänyt näyttelijäkin. Ohjaus oli erinomainen.

Ohjaaja oli käyttänyt taiteellisia vapauksiaan ja hieman muokannut juonenkäänteitä. Varsinkin romantiikan lisääminen oli ainakin naiskatseiljoille mieluisaa. Lisäksi tarina oli älykäs. Tarinan sijoittmuminen 1930-luvulle oli niin kulttuuri- kuin yhteiskuntahistoriallisestikin kiinntostavaa. Nostalgiset vaatteet ja vanhat kuorma-autot olivat hauskoja! :)

Elokuvassa kuljetettiin yhtä aikaa niin yksityisten ihmisten tarinaa kuin koko yhteiskunnankin tapahtumia tietyssa ajassa ja paikassa. Yksityisen ihmisen elämäntarinan kietoutuminen suurempiin tapahtumiin on aina kiintoisaa, ja kummatkin ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Ihminen elää elämäänsä tietyillä ehdoilla tietyn kulttuurin sisällä. Siitä huolimatta ihmisten ilot ja surut ovat universaaleja.
Siksi oli mielenkiintoista seurata elokuvasta (tai lukea kirjasta) yhden kadun ihmisten - Arbatin lasten - elämää pitkällä aikavälillä. Elokuvassa tuotiin tasapuolisesti esiin niin iloisia tapahtumia kuin huolia ja murheitakin. Elämä kuljettaa ihmisiä eri tavalla. Jotkut joutuvat luopumaan ihanteistaan tai läheisistään, toisilla taas elämä ei vastaa odotuksiin eivätkä asiat mene niin kuin on toivonut. Kukaan ei tiedä kohtaloaan etukäteen.

Elokuvan loppu oli yllätys - suorastaan mykistävä! Vaikka katselen paljon elokuvia niin tälläistä loppuratkaisua en olisi osannut odottaa. Tarinan loppu oli traaginen ja surullinen, mutta samalla kertaa myös kaunis ja levollinen. Ohjaaja oli onnistunut taikomaan elokuvan viimeisille minuuteille elämää suurempia tuntemuksia.

Kiitos ihanasta sarjasta. Arbatin lapsia tulee ikävä.

Katsoin sarjan monta osaa jo edellisellä esityskerralla. Valitettavasti muutama jäi välistä, joten palaan niiden pariin nyt. Viimeinen osa oli järkyttävä ja jäi pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Aikanaan muutaman vuoden Neuvostoliitossa ja myöhemmin Suomessa venäjän kielen ja venäläisten kanssa työskenneelle suomalaiselle Arbatin lapset on ollut erittäin mielenkiintoinen ja loistavasti toteutettu kuvaus "punaisen hämärän" ajasta naapurimaassamme (eipä tule mieleen toista sarjaa, jossa olisi kuvattu arkielämää 1930-luvun Neuvostoliitossa). Suurkiitos YLE Teemalle tämän ja muiden venäläisten sarjojen esittämisestä! Jatkakaa samaan tapaan. Kaikesta angloamerikkalaisen kulttuuriin ylivallasta huolimatta meitä Venäjän historiasta ja nykypäivästä kiinnostuneita on Suomessa edelleen monia!

Voin yhtyä näihin kaikkiin kehuihin tästä sarjasta, hieno sarja. Viimeistä osaa suorastaan pelottaa katsoa uudelleen, se sai miehenkin silmät kostumaan...
Myös Idiootin voisi katsoa uusintana.

Sarja on ollut loistava ja aloinkin jo lukea Rybakovin romaanitrilogian ensimmäistä osaa. Yllätyin kovasti huomatessani, että kirjasarjan kahta jälkimmäistä osaa ei ole käännetty suomeksi. Tarttuisipa jokin kustantamo toimeen!

Hei!
Tietääkö kukaan mistä voisi saada suomentamattomat osat englannin kielisinä käännöksinä?
Terv. Nina Rudanko

Sarja on loistava ja koskettava. Unohtaa sitä ei voi koskaan. Harmi ettei sitä tullut tallennettua. Olen tottunut pitämään itänaapuriamme ikuisena vihollisena, mutta loppujen lopuksi jokainen rakastaa isänmaataan vallanpitäjistä huolimatta.

Katsoin sarjan vasta nyt uusintakerralla, ja voin kyllä täydestä sydämestä yhtyä kaikkiin edellisiin kommentteihin. Nyt on ontto olo, jotain samanlaista haluaisi lisää, ja erityisesti harmittaa, että pohjana olevaa kirjasarjaa ei ole suomennettu kokonaan, venäjää kun en osaa.

Suurkiitokset Teemalle tästäkin hienosta sarjasta.