Elävä arkisto: Matti Kassila 90 vuotta 1/2

Lyhytelokuvassa Onni yksillä nuori Matti Kassila toimii lukijana. Helsinkiläiset, nuo ”epäterveellisen kivierämaan kasvatit” pääsevät maalle kesäloman viettoon. Suositellaan hemmoteltua kaupunkilaista karaisevaa telttailua, palstaviljelyä, heinätöitä ja muita terveellisiä ja reippaita harrasteita. Myös kaupunkilaisille, joilla ei ole varaa tai mahdollisuutta mennä maaseudulle, suositellaan puistoja, uimarantoja ja muita ulkoilma-aktiviteetteja.

Kassilan ensimmäiset omat lyhytelokuvaohjaukset olivat Pikakäynnillä Helsingissä (1947) ja Kaverukset kalassa (1947). Ensimmäisessä seurataan kahden laivaturistin pikavisiittiä pääkaupungissa.

”Mannerheimintiellä käy vilske kuin suurkaupungissa konsanaan”, todetaan selostuksessa, joka kuvailee Helsingin suurimmat nähtävyydet Kauppatorista Kansallismuseoon, Töölönlahdelta Stadionille ja Seurasaaresta Suomenlinnaan. ”Kunhan ei vain aikaa myöten pääkaupungista kasvaisi valtiomme pienen ruumiin liian suuri pää.” Lopuksi turistit jatkavat lentäen matkaansa: ”Näkemiin, Pohjolan valkea kaupunki. Ensi kerralla tutustumme muihin nähtävyyksiisi!”. Hieman yli 10 vuotta myöhemmin Kassila tekikin lyhytelokuvan Helsinki, Pohjolan valkea kaupunki (1959), jonka esitämme toisessa Kassila-paketissa 21. tammikuuta.

Kaverukset kalassa on sympaattinen filmi miesten toveruudesta, jota kalastusharrastus vahvistaa. kaverukset kohtaavat sattumalta kadulla, ja ”inspiroivat viikonloppumatkan enempiä arvelematta”. Huvi ja hyöty yhdistyvät, kun miehet tamineineen matkaavat linja-autolla huvilalle, jonka kalavedet nyt ovat tähtäimessä. Kalansaaliin jälkeen vetäistään ”makoiset sauhut”; viikonloppu luonnon helmassa ”poistaa murheet ja painostavat ajatukset ja antaa virkistystä ja uutta voimaa niin sielulle kuin ruumiillekin jokapäiväiseen aherrukseen.”

Palkkapäivä (1948) on Postisäästöpankin mainoselokuva, jossa isä panee määrätietoisesti osan palkasta perheen yhteiselle lomatilille, eikä ruokaostoksiin. äidin ostoslistalle kirjoittamat sianliha ja nylonsukat vedetään kylmästi yli. Lipeälapset (1949) puuttuu pelottavaan epäkohtaan, pyykinpesussa käytetyn lipeäliuoksen vaaroihin. Dramatisoidussa kohtauksessa lapsi juo lipeäliuoksen, ja joutuu kuukausiksi sairaalahoitoon monen kohtalotoverinsa tavoin. Joka viides lipeää vahingossa nauttinut lapsi lopulta vuosien kuluttua menehtyy syövyttävän lipeän jälkivaikutuksiin.

Luoti sydämessä (1964) on liki tunnin mittainen tv-draama, joka perustuu 1950-luvun tositapahtumiin. Syrjäseudulla asuvan Miettisen perheen elämä mullistuu, kun 9-vuotias Markku-poika saa ampumaonnettomuudessa luodin sydämeensä. Luotia ei saada poistettua, mutta poika toipuu. Riskit ovat kuitenkin isot, ja isä ryhtyy hankkimaan rahoitusta voidakseen viedä Markun Tukholmaan leikattavaksi. Kerronnassa draaman keinoja on yhdistetty modernisti dokumentin kerrontaan; dokumentaarista tuntua lisää sekin, että kaikki esiintyjät ovat näyttelijälakon vuoksi amatöörejä. Kassilan ensimmäinen televisiotyö on muutenkin ilmaisultaan notkea ja vangitseva.