Kansankodin kuokkavieraat - kerro meille siirtolaistarinasi!
Julkaistu maanantaina 08.03.2010 7 kommenttia 289 suositusta
Suomesta lähti 1960-70-luvuilla lähes puoli miljoonaa ihmistä töihin tai muutti pysyvästi Ruotsiin. Etsimme Teemalle tehtävään Kansankodin kuokkavieraat -dokumenttisarjaan tarinoita, kirjeitä, valokuvia ja kaitafilmejä tuolta ajanjaksolta.
Kerro meille mikä on sinun tarinasi. Tarinat voi lähettää 1.5. mennessä osoitteeseen:
Kinocompany,
Rantakatu 9,
80100 JOENSUU.
Sähköpostilla: info@kinocompany.fi
Kansankodin kuokkavieraat tulee olemaan ensi keväänä esitettävä kahdeksanosainen tv-sarja, joka käsittelee suomalaisten siirtolaisten vaiheita Ruotsissa 1960-luvulta lähtien näihin päiviin.
Sodanjälkeinen Suomi rimpuili köyhyyden ja työttömyyden keskellä. Isien raivaamat pientilat eivät tarjonneet työtä nuorille. Katseet alkoivat kääntyä satumaiselta vaikuttavaan läntiseen naapurimaahan, joka houkutteli työttömiä suomalaisia vuolemaan kultaa autotehtaisiin. Monelle lähtö Ruotsiin oli suunnittelematon. Lapiot viskattiin tienpenkalle ja hypättiin naapurin kaverin auton kyytiin ja suunnattiin rohkein mielin Ruotsiin. Auto tuntui lähes leijuvan tasaisilla ja hyvin hoidetuilla naapurimaan teillä.
Sopeutuminen uusiin olosuhteisiin oli haastavaa: kieltä ei osattu, mutta raivoisalla työskentelyllä tunnustusta alkoi pikku hiljaa tulla. Arki alkoi rullaamaan ja pian saattoi hakea vaimon ja muksut laina-Volvolla koti-Suomesta. Perässä tulivat siskotkin lapsenvahdeiksi.
Kaipuu kotiin oli kova. Kesälomalla Amazonin nokka suunnattiin kohti entisiä kotikontuja. Kylänraitilla sitten pyörähdettiin näyttäytymässä uusissa vaatteissa. Paikalliset omivat puukengät heti ja niissä klopsuteltiin sinnikkäästi Sallan perukoillakin. Paluu Ruotsiin tuntui raskaalta, mutta töitä oli jatkettava.
Osa siirtolaisista jäi seilaamaan kahden maan välille. Hanttihommia Tukholmassa ja takaisin Suomeen kotikonnuille kunnes rahat taas loppuivat. Juurettomuus johti myös rikollisuuteen ja alkoholismiin. Huonoa itsetuntoa kohotti myyttinen "härmän jätkä" asenne, jonka turvin elämästä yritettiin selvitä. Erityisesti suomalaisille miehille elämän keskiöksi muodostui työ. Tärkein yhteisö löytyi työpaikan kaveriporukasta ja kontaktit ruotsalaisiin jäivät hyvin vähäisiksi. Naisille tutustuminen ruotsalaiseen arkeen sujui luontevammin. Kieltä oppi jos vaan opiskeli. Arjen pyörittäminen, asioiden hoitaminen ja lasten hoito oli hoidettava joka tapauksessa.
Suomalaiset vaalivat omaa kulttuuriaan ja kieltään vahvasti. Kerhoja ja yhdistyksiä perustettiin heti muuttoliikkeen alkuvaiheessa. Metsästys ja kalastuskerhojen avulla saattoi löytyä pala järven rantaa joka toi mieleen Lapin erämaat. Suomenkielisiä lehtiä ja radioasemia perustettiin. Ruotsin tv:llä oli myös suomenkielinen toimitus. Ruotsinsuomalaista musiikkia julkaistiin ja suomalaiset taiteilijat kiersivät esiintymässä siirtolaispaikkakunnilla.
Toisen polven siirtolaiset, jotka syntyivät Ruotsissa tunnustavat suomalaiset juurensa arkailematta. Vanhempiensa alemmuudentuntoa ei haluta kantaa mukana vaan suomalaistaustasta ollaan ylpeitä. Vanhempien kotimaa muistetaan lapsuuden kesälomamatkoista mummolaan hiljaisten metsien keskelle. Isän ja äidin hinku lähteä lomalle Suomeen joka kesä itikoitten syötäväksi lähinnä ihmetyttää.
Suomalaistaustastaan huolimatta toinen polvi ei tunne kuuluvansa maan suurimpaan vähemmistöryhmään. He ovat ruotsalaisia niinkuin muutkin. Vanhempiensa ikuista altavastaajan asemaa toinen polvi ei tunnusta. Ruotsinsuomalaisuus on muuttunut häpeästä ylpeydenaiheeksi.
Onko oma tarinasi tämänkaltainen vai jotakin muuta? Kerro se meille!
Vuonna 2010 Suomi puntaroi samojen maahanmuuttajakysymysten kanssa kuin Ruotsi 1960-luvulla. Miten me suhtaudumme vierastyövoimaan, maahanmuuttajiin, pakolaisiin, siirtolaisiin, elintasopakolaisiin? Olemmeko oppineet omasta lähihistoriastamme mitään?
Kansankodin kuokkavieraat -sarja pyrkii avaamaan tämän keskustelun käsittelemällä omia muistojamme ja kokemuksiamme vieraasta maasta, pystymme kenties ymmärtämään miltä tuntuu olla maahanmuuttaja. Tämä kertoo samalla paljon omasta kulttuuristamme johon pesiytynyt tapa vaieta kaikesta epämiellyttävästä ja odottaa kuin jänis pää pensaassa asioiden parantuvat itsestään.
Suosittele289 Suosittelee
Lähetä linkki
Kommentit
Kyllä, haluaisin kertoa. Mutta haluaisin keskittyä siihen mikä teitä kiinnostaa ettei aika menisi ihan hukkaan. Olen syntynyt vuonna 1962 ja perheeni lähti Pohjois-Suomesta siirtolaiseksi kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli silloin kun olin 2- tai 3-vuotias, tiedän sen siitä että pikkusiskoni syntyi Jönköpingissä vuonna 1966. Palasimme Suomeen kotiin ja kun olin ehtinyt kansakoulun toiselle luokalle niin lähdimme Ruotsiin Norrköpingiin kesken syyslukukauden (tämän päivän ihmiset kysyvät miksi kesken lasten lukukauden lähdettiin, mutta eihän se silloin ollut mikään olennainen kysymys). Norrköpingissä meillä oli kunnia asua sen ajan hitiksi tulleessa aumisprojektissa, Navestadissa johon sisältyi Guldringen ja Silverringen-nimiset kerrostalomuodostelmat. Muistan joskus pikkutyttönä nähneeni arkkitehtipiirustuksia ko. idyllistä ja verranneeni niitä miljööseen jota näin ikkunasta ja koulumatkalla. Lopulta pääsimme takaisin kotiin ja Lapissa asun edelleen. terveisin marjaana.lahdenranta@lapinliitto.fi
Kyllä, haluaisin kertoa. Mutta haluaisin keskittyä siihen mikä teitä kiinnostaa ettei aika menisi ihan hukkaan. Olen syntynyt vuonna 1962 ja perheeni lähti Pohjois-Suomesta siirtolaiseksi kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli silloin kun olin 2- tai 3-vuotias, tiedän sen siitä että pikkusiskoni syntyi Jönköpingissä vuonna 1966. Palasimme Suomeen kotiin ja kun olin ehtinyt kansakoulun toiselle luokalle niin lähdimme Ruotsiin Norrköpingiin kesken syyslukukauden (tämän päivän ihmiset kysyvät miksi kesken lasten lukukauden lähdettiin, mutta eihän se silloin ollut mikään olennainen kysymys). Norrköpingissä meillä oli kunnia asua sen ajan hitiksi tulleessa aumisprojektissa, Navestadissa johon sisältyi Guldringen ja Silverringen-nimiset kerrostalomuodostelmat. Muistan joskus pikkutyttönä nähneeni arkkitehtipiirustuksia ko. idyllistä ja verranneeni niitä miljööseen jota näin ikkunasta ja koulumatkalla. Lopulta pääsimme takaisin kotiin ja Lapissa asun edelleen. terveisin marjaana.lahdenranta@lapinliitto.fi
Kyllä, haluaisin kertoa. Mutta haluaisin keskittyä siihen mikä teitä kiinnostaa ettei aika menisi ihan hukkaan. Olen syntynyt vuonna 1962 ja perheeni lähti Pohjois-Suomesta siirtolaiseksi kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli silloin kun olin 2- tai 3-vuotias, tiedän sen siitä että pikkusiskoni syntyi Jönköpingissä vuonna 1966. Palasimme Suomeen kotiin ja kun olin ehtinyt kansakoulun toiselle luokalle niin lähdimme Ruotsiin Norrköpingiin kesken syyslukukauden (tämän päivän ihmiset kysyvät miksi kesken lasten lukukauden lähdettiin, mutta eihän se silloin ollut mikään olennainen kysymys). Norrköpingissä meillä oli kunnia asua sen ajan hitiksi tulleessa aumisprojektissa, Navestadissa johon sisältyi Guldringen ja Silverringen-nimiset kerrostalomuodostelmat. Muistan joskus pikkutyttönä nähneeni arkkitehtipiirustuksia ko. idyllistä ja verranneeni niitä miljööseen jota näin ikkunasta ja koulumatkalla. Lopulta pääsimme takaisin kotiin ja Lapissa asun edelleen. terveisin marjaana.lahdenranta@lapinliitto.fi
Minä asun tänäpäivänä myös Norrköpingissä. Tulin Ruotsiin 1966. Tarkoitukseni ei ollut tänne jäädä, ehkä halusin hiukan vaihtelua elämääni nuorten tapaan. Sanoin itseni irti Keskolta jossa olin konttoriapulaisena. Työtä löytyi Ruotsista vaikka kuinka paljon. Sairaalat, tehtaat, hotellit kaikkiin tarvittiin työvoimaa, ja me suomalaiset olimme suosittuja koska olimme ahkeria ja luotettavia. Sitten järjesti kohtalo niin, että löysin suomalaisen rakkauden, sain lapsen ja oltuani kotirouvana puolisen vuotta halusin jotain muutakin elämältäni. Työvälitystoimisto ja AMS uskoivat minuun ja sain pientä palkkaa lukiessani kansankorkeakoulussa. Sain hyvät todistukset ja sen jälkeen kustansin itse opintojani sairaanhoitajakoulussa ja sen jälkeen Lundissa erikoisairaanhoitajaksi.Tänään olen vastaleivottu eläkeläinen, Poikani on 43 vuotias reviisori,ja minulla on kaksi lastenlasta. Elämä on hyvää ja olen onnellinen joka aamu kun herään ja uusi päivä odottaa täynnä mahdollisuuksia!!!
Olen syntynyt 1950 Suomessa. Kävin kansakoulua. Tein maatöitä ja toimin piikana. 1966 muutin Ruotsiin. Olin töissä tehtaissa ja siivoojana. Asuin Tukholmassa ja Göteborgissa. Paras ja helpoin tapa tienata viehättävänä naisena oli kuitenkin toimia "seuralaisena". Siinä sai monen kuukauden palkan todella nopeasti. Löysin rikkaan ruotsalaisen miehen ja tein hänelle muutaman lapsen ja nyt vietän eläkepäiviäni. Hän ei teidä taustoistani mikä on ihan hyvä. Olen onnellinen eläkeläinen joka haluaisi kenties vielä Suomeen.
Olen syntynyt 1950 Suomessa. Kävin kansakoulua. Tein maatöitä ja toimin piikana. 1966 muutin Ruotsiin. Olin töissä tehtaissa ja siivoojana. Asuin Tukholmassa ja Göteborgissa. Paras ja helpoin tapa tienata viehättävänä naisena oli kuitenkin toimia "seuralaisena". Siinä sai monen kuukauden palkan todella nopeasti. Löysin rikkaan ruotsalaisen miehen ja tein hänelle muutaman lapsen ja nyt vietän eläkepäiviäni. Hän ei teidä taustoistani mikä on ihan hyvä. Olen onnellinen eläkeläinen joka haluaisi kenties vielä Suomeen.
Olen syntynyt 1950 Suomessa. Kävin kansakoulua. Tein maatöitä ja toimin piikana. 1966 muutin Ruotsiin. Olin töissä tehtaissa ja siivoojana. Asuin Tukholmassa ja Göteborgissa. Paras ja helpoin tapa tienata viehättävänä naisena oli kuitenkin toimia "seuralaisena". Siinä sai monen kuukauden palkan todella nopeasti. Löysin rikkaan ruotsalaisen miehen ja tein hänelle muutaman lapsen ja nyt vietän eläkepäiviäni. Hän ei teidä taustoistani mikä on ihan hyvä. Olen onnellinen eläkeläinen joka haluaisi kenties vielä Suomeen.
Teit ruotsalaiselle muutaman lapsen??? Onko ruotsalaisen lapsilla äitiä???
Selaa ohjelmia aiheiden mukaan
Selaa ohjelmapaikkoja
Suositelluimmat jutut
Ajalta:
1.
2.
3.
4.
5.
1.
2.
3.
4.
5.
YLE Teema on Facebook
TORSTAINA 25.3.2010