Katseen vanki

Timo Humalojan ohjaama dokumenttielokuva Katseen vanki (2010) on kertomus suomalaisen elokuvan ikonista, seksisymbolista ja myytistä nimeltä Anneli Sauli sekä näyttelijä Saulin pitkästä kamppailusta tätä myyttiä vastaan.

Anneli Sauli (s. 1932) oli omien sanojensa mukaan jo lapsena hieman erinäköinen kuin muut. Hän oli tottunut olemaan katseiden kohteena jo varhain ja oli kokenut sen lähinnä kiusallisena. Teini-ikäisenä hän jopa toivoi maantienväristä tukkaa ja harmaita silmiä.

Saulille tarjottiin aikanaan elokuvaroolia teatteripäivillä, ja Toivo Särkän kanssa syntyi heti kahden vuoden sopimus. Särkästä tulikin Saulin vankka tukija ja suojelija.

Saulin läpimurto oli päärooli Hilja maitotyttönä vuonna 1953. ”Minkäs sille voi jos on sensuelli”, Sauli sanoo. ”Ja minkäs sille voi, jos minusta on tehty seksisymboli.” Saulia on harmittanut hänen seksikkyytensä korostaminen. ”Olenko saanut näytellä 53 vuotta sen vuoksi, että menin yhdessä elokuvassa alasti uimaan?” Dokumenttielokuva kertookin Saulin tarinan ohella yleisemmin naiskuvan ja naisten roolien muutoksista sekä kunkin ajan moraalista ja piilotetuista eroottisista toiveista.

Dokumenttielokuvassa Sauli kertoo avoimesti myös työn varjoisista puolista: kateudesta, töykeydestä ja suoranaisesta ilkeämielisyydestä. Sauli kertoo, että hän on aina kokenut olevansa jollain lailla ulkopuolinen. Elokuvassa palataan myös Saulin uraan Saksassa ja muistellaan hänen pitkää uraansa Joensuun kaupunginteatterissa.

Katseen vangin ensiesitys Teemalla oli 21.5.2011 Anneli Saulille omistetussa Teemalauantaissa.