Historiadokumentti 
Kommunismin kadonnut maailma
Julkaistu torstaina 22.10.2009 2 kommenttia 403 suositusta
Kun rautaesirippu vuona 1989 laskeutui, miljoonien ihmisten elämä muuttui. Mutta minkälaista oli elämä vielä silloin, kun esirippu jakoi Euroopan kahtia?
Usein kerrotaan salaisista poliiseista ja valvonnasta, mutta on olemassa myös toisenlaisia tarinoita. Monet ihmiset kokivat elämänsä aivan tavalliseksi. Toisille systeemi toi jopa turvaa. Sitten oli niitäkin, jotka kaipasivat puolueen tuomia etuja rautaesiripun laskun jälkeen. Kuinka tavallista elämää ihmiset ajattelivatkaan elämänsä, heitä varjosti koko ajan salainen poliisi ja kaksoiselämän taakka: julkisuudessa ei voinut puhua kuin kotona.
Millaista elämä todella oli Itä- ja Keski-Euroopassa, jossa kommunismi hallitsi jokaista elämän osa-aluetta koulutuksesta urheiluun, taiteesta työhön, leikistä ja huvista perhe-elämään? Kuinka ihmiset löysivät oman tilansa, kun kaikkia paikkoja vahdittiin? Miten taiteilijat kokivat roolinsa sosialistisen unelman rakentajina?
Kolmiosainen dokumentti vastaa näihin kysymyksiin tutkimalla arkistoja ja haastattelemalla aikalaisia, jotka asuivat Itä-Saksassa, Tsekkoslovakiassa ja Romaniassa. Monipuolisen kuvan elämästä rautaesiripun varjossa luovat ihmiset kaikilta elämän eri alueilta: mukana on toisinajattelijoita, taiteilijoita, urheilijoita, kommunistista eliittiä, salaisen poliisin edustajia ja tavallisia ihmisiä.
Sarjan ensimmäisessä osassa aiheena on Itä-Saksa, jossa kommunistit julistivat rakentavansa sosialistisen paratiisin. Lasten sarjakuva kertoi kauniimpaa kuvaa sosialistisista hyveistä kuin todellisuuden valtaapitävät olivat; monet itäsaksalaiset lähetettiin Siperiaan tai entisille natsien keskitysleireille. Kumma kyllä, Itä-Saksassa oli myös oma outo versionsa 60-luvusta. Töitä riitti kaikille, etuudet olivat avokätisiä, toverillisuus vallitsi ja taiteita tuettiin.
Suosittele403 Suosittelee
Lähetä linkki
Kommentit
Ensimmäinen jakso tarjosi kyllä kiinnostavia kurkistuksia DDR:n arkipäivään. Ohjelmaa voi kuitenkin epäanalyyttisyydessään pitää harhaanjohtavana indoktrinaationa, joka kiteytyy ennen kaikkea siihen, että sosialismin ja kommunismin käsitteitä käytetään keskenään vaihdettavina synonyymeinä.
Itäblokin maat olivat *sosialistisia valtioita*, joita hallitsivat *kommunistiset puolueet*. Edes oman itseymmärryksensä mukaan ne eivät yhteiskuntina missään tapauksessa olleet kommunistisia: vallankumouksellisessa teoriassahan kommunismilla tarkoitetaan luokatonta yhteiskuntaa, jossa valtio, raha, palkkatyö ja muut luokkayhteiskunnan kantavat rakenteet on lakkautettu.
Sosialismin piti olla siirtymävaihe kapitalismista kommunismiin, mutta kuten ohjelman eräässäkin haastattelussa käy ilmi, kommunismista tuli sosialistisissa yhteiskunnissa pelkkä myytti, joka sijoitettiin jonnekin epämääräiseen tulevaisuuteen Puolueen auktoriteetin ja kyttäämisen oikeuttamiseksi siinä hetkessä.
Ensimmäistä maailmansotaa seuranneessa vallankumouksellisessa tilanteessa sekä anarkistit että kommunistiset puolueet pitivät päämääränään kommunismia. Marxin kirjoituksiin ja etenkin Leninin niistä tekemiin tulkintoihin nojanneet kommunistiset puolueet uskoivat, että työväenluokkaa edustavan puolueen on otettava haltuunsa valtion rakenteet ja käytettävä niitä työväenluokan hyväksi.
Anarkistit ja jotkut vasemmistokommunistit taas kritisoivat jo kauan ennen Venäjän vallankumousta kaikkia pyrkimyksiä poliittisen vallan haltuunottamiseksi, ja sanoivat että mistä tahansa "työväenluokkaa edustavasta" puolueesta nousee vain uusi työväen alistava byrokraattinen luokka. Valtion olemassaolo sinänsä merkitsee ihmisten jakamista niihin harvoihin, jotka päättävät yhteiskunnan perimmäisistä rakenteista mutta eivät osallistu tuottamiseen, ja niihin moniin jotka vain tuottavat eivätkä voi suoraan päättää oman elämänsä edellytyksistä.
Itäblokin sortuessa vallankumouksellinen ajattelu ei suinkaan kuollut tai käynyt tarpeettomaksi. Päin vastoin, se vapautui Neuvostoliiton ja kommunistipuolueiden väkivaltaisesta hegemoniasta, kuten tämänkin ensimmäisen osan lopusta voi huomata. Sumentamalla sosialismin ja kommunismin käsitteellistä ja käytännöllistä eroa, dokumentti vääristelee historiaa ja haittaa kumouksellisen ajattelun kehittymistä ja leviämistä nykypäivässä. BBC:n dokumentilta tosin ei kai muuta voi odottaakaan...
Hieno kommentti.
Selaa ohjelmia aiheiden mukaan
Selaa ohjelmapaikkoja
Suositelluimmat jutut
Ajalta:
1.
2.
3.
4.
5.
1.
2.
3.
4.
5.
YLE Teema on Facebook
SUNNUNTAINA 3.1.2010