Laulu tulipunaisesta kukasta (12)

1970-luvun alussa Mikko Niskanen kuvasi raskasta urakkaa Konginkankaalla: neliosainen minisarja Kahdeksan surmanluotia oli niin fyysisesti kuin henkisestikin vaativa hanke. Kuvausten päätyttyä Niskanen sai erikoisen tarjouksen oman tuotantoyhtiön perustaneelta Arno Carlstedtilta: tämä ehdotti, että Niskanen ohjaisi uuden version Johannes Linnankosken romaanista Laulu tulipunaisesta kukasta. Niskanen suhtautui aluksi empivästi, mutta tarttui lopulta toimeen, sillä romantiikka oli noussut Love Story -elokuvan myötä uuteen arvoon.

Linnankosken romanttinen tukkilaiskuvauksen oli filmannut Suomessa aiemmin Teuvo Tulio vuonna 1938. (Tulion versio esitetään Teemalla torstaina 14.6. osana kesän Tulio-sarjaa) Ruotsissa kirjasta oli tehty peräti kolme filmatisointia, vuosina 1919, 1934 ja 1956. Teoksen pääosassa on tukkilaishurmuri Olavi Koskela, joka matkaa tukinuiton myötä kylästä kylään, ja hurmaa jokaisessa kylässä vähintään yhden tyttölapsen. Kaiken aikaa mielessä kaihertaa kuitenkin se ensimmäinen, ylpeä Kyllikki, jonka vanhemmat eivät huolineet Olavia sukuun.

Teoksen tarina ja moraaliset opetukset olivat koko lailla vanhentuneita kun Niskanen ja Panu Rajala tarttuivat käsikirjoitustyöhön. Tapahtumat siirrettiin 1800-luvun lopusta 1930-luvulle, mutta ajan hammas ja seksuaalinen vapautuminen ovat syöneet liikaa Linnankosken alkuperäistarinan koskettavuutta. Kulkuriromantiikka, syyllisyydentunnot ja epäsäätyinen rakkaus tuntuvat kovin etäisiltä 1960-luvun opiskelijamellakoiden jälkeen. Osmo Harkimon värihehkuinen kesäkuvaus on kuitenkin uljasta katsottavaa: Mikko Niskasen ensimmäinen värielokuva on visuaalisesti täyteläinen.

Roolimiehityksissä Niskasella ei ollut samanlaista onnea kuin aiemmissa elokuvissaan. Olavin rooliin hän halusi iskelmälaulaja Tapani Kansan tai tuolloin vielä tuntemattoman oopperalaulaja Jorma Hynnisen. Kumpikin kuitenkin päätti keskittyä laulamiseen ja kieltäytyi roolista. Niinpä Olavia esittää Eero Melasniemen pikkuveli Pertti, jolle stadin kundina romanttisen maalaisjätkän esittäminen kävi työstä.

Kaikki Olavin hyväksikäyttämät neitokaiset Mikko Niskanen poimi sieltä täältä. Ylpeänä Kyllikkinä esiintyy Marjatta Pasanen, jonka Niskanen oli huomannut erään kesätapahtuman kahvittajana ja pyytänyt sieltä koekuvauksiin. Muina Olavin morsiamina nähdään Marjatta Saraheimo, Leena Åkerlund, Regina Pekkola, Soile Markkanen, Marjukka Arasola, Marjut Sariola ja Anna-Maija Kokkinen. Neljä viimeksi mainittua suuntautui myöhemminkin näyttämötaiteisiin.