Pahuuden jäljillä (12)

Todella surkeasti suomennettu. Selostajan kertomat on jätetty suomentamatta, tämä tekee kielitaidottamalle ohjelman seuraamisen todella vaikeaksi. mitä järkeä on suomentaa vain osa?

Yhdyn täysin Tarjan mielipiteeseen. Luulimme vaimoni kanssa, että tekstityksen puuttuminen oli erehdys mutta jos eise sitä ollut , vieläkin enemmän ihmettelemme miten voidaan näyttää puoliksi tekstitetty, sinänsä hyvinkin mielenkiintoinen ohjelma tarkoituksella vain puoliksi tekstitettynä?
Emme luonnollisestikaan ymmärtäneet kuin puolet ohjelmasta koska englannin kielen taitomme on heikko.
Ei tuollaisia mokia pitäisi päästää YLE Teemassa läpi! Teema on suosikkikanavamme ja pidämme Teeman ohjelmia korkeatasoisina.Kaikki vaan eivät osaa englantia niin hyvin.

Erittäin mielenkiintoinen dokumentti.Pistää pohtimaan

Joopa joo. Saksalaiset olivat (ja ovat) KAIKKI psykopaatteja.

Israelilaiset ovat KAIKKI ihania ja vilpittömän empaattisia. :)

Kuka valitsee dokumentit ? Simon Wiesenthal?

Jostakin kumman syystä NATSI eli kansallissosialisti edustaa aina psykopaatteja ja esim. Wall Streetin hysteerinen rahankähmijä Winkelstein/Goldstein edustaa ns. tavallista ihmistä.

Kumma juttu.

Minusta esim. Ariel Sharon ja Netanyahu ovat psykopaatteja par excellence, mutta ei. Aamusta iltaan katsotaan natseja edestä ja natseja takaa.

Tarja/Paavo Tampereelta, katsokaa ohjelma uudelleen areenasta. Englanniksi selostetut kohdat on luettu suomeksi, ja ainoastaan haastattelut on tekstitetty. Jostain syystä aina välillä YLEllä käy moka, ja ohjelma tulee alkuperäisillä äänillä, vaikka pitäisi olla suomenkielinen selostus ... tekniikkaa tai sen puutetta.

Voisitteko kertoa, että mikä on ohjelman englanninkielinen nimi?

Ensinnäkin, pahoittelut käännösongelmasta! Tosiaan Areenassa näkyy oikea versio. Tästä linkistä pääsee suoraan videoon.

Ohjelman englanninkielinen nimi on On the Trail of Evil.

Kiitos tästä dokumentista. Pisti ajattelemaan ja ottamaan asiasta enemmän selkoa. Pahuutta on ympärillämme, se on osa ihmistä, kuinka hallita sitä... siinäpä pohdittavaa.

Pahuutta on nyky-yhteiskunnassakin aivan samalla tavalla kuin natsisaksassa, läpi sormien katsottua, olosuhteiden pakon sanelemaan ja "moraalisesti perusteltua" - emme vain näe sitä, koska uhrit saattavat olla kehitysmaissa tai uhrina voi olla luonto, tai sitten systemaattisesti sorramme tietynlaisia ihmisiä, kieltäen heiltä yhden ihmisyyden puolista. Pahuuden uhri voimme olla jopa me itse.

Uhrin ei todellakaan tarvitse olla ihminen joka tuhotaan täysin, pahuuteen riittää jo minkä tahansa sellaisen "hyvän" kieltäminen, jos ei haittaisi muita ihmisiä.

Pahuudella ei siis ole skaalaa - vain uhri voi tietää selviääkö koettelemuksistaan vai ei.

Ylipäätään ihmisen elämä ei ole mitenkään itseisarvoisesti hyvää. Se on elämisen arvoista vain sillä ehdolla, ettei elämä ole täysin sietämätöntä. Kuinka moni mieluummin kuolisi, kuin eläisi elämänsä vaikka Syyrian sodassa kidutettuna tai kiduttamassa?

Hyvyys onkin lähinnä pahuuden puutetta ja vain pieni osa teoista voi aktiivisesti kerryttää sitä. Ihminen on ehkä pohjimmiltaan "ihan ok", ja pienistä puroista kasvaa iso virta.

Hyvän, kuin myös pahan, voi siis laittaa kiertämään.