Paris, Texas

Wim Wendersin mestariteos Paris, Texas (1984) on melankolinen road movie hiljaisesta miehestä, kadonneesta naisesta ja hajonneen perheen yhdistämisestä. Amerikassa kuvattu elokuva kertoo eksyneistä, juurettomista ihmisistä. Se on Wendersin kuuluisin ja ylistetyin ohjaus.

Myyttistä kuvaa Amerikasta olivat Wendersin lisäksi luomassa näytelmäkirjailija Sam Shepard, muusikko Ry Cooder ja kuvaaja Robby Müller. Pääosia esittivät Harry Dean Stanton ja Nastassja Kinski.

Tarina alkaa, kun neljä vuotta kadoksissa ollut Travis (Stanton) ilmestyy autiomaasta Meksikon ja Texasin rajalla. Veli (Dean Stockwell) hakee mykän ja muistinsa menettäneen miehen Kaliforniaan, ja veljensä luota tämä muukalainen löytää seitsemänvuotiaan poikansa (Hunter Carson). Lopulta isä ja poika lähtevät Texasiin etsimään atomeiksi hajonneen perheen äitiä (Kinski).

Paris, Texas on elävän kuvan runoa, jossa ihmiset ja tunnelmat ovat juonta tärkeämpiä. Tienvarsien maisemat muistuttavat Edward Hopperin surumielisiä maalauksia. Wendersin ja Müllerin tyyliä on kutsuttu neonrealismiksi, eikä nokkelassa nimessä ole muuta vikaa kuin se realismi - Wenders kun on nykyelokuvan suuria, parantumattomia romantikkoja.

Joka tapauksessa Paris, Texas on Wendersiä parhaimmillaan: lakonista ja vähäeleisen kaunista kuvausta suurista tunteista ja vielä suuremmista pettymyksistä.

Kuvien lisäksi mieleen jäävät Paris, Texasin äänet. Ry Cooder pohjasi slidekitaralla soittamansa musiikin vanhaan kosmiseen bluesiin Dark was the night, cold was the ground. Parikymmentä vuotta myöhemmin Wenders teki tuon aluperäisen blues-kappaleen säveltäjästä Blind Willie Johnsonista dokumentin The Soul of a Man Teemallakin nähtyyn Blues-sarjaan.

Paris, Texas voitti pääpalkinnon Cannesin elokuvajuhlilla 1984.

Elokuva esitettiin edellisen kerran Teemalla lokakuussa 2009 osana Wim Wendersin elokuvien sarjan avannutta Teemalauantaita.

(kirjoittanut Kati Sinisalo)