Radio Suomen Runoraati: Elämä opettaa

RUNO 1

LAUTANEN

Jos sinulla on edessäsi valkea pyöreä lautanen, et tarvitse muuta: ruokaa, vakaat olot, hyvät
käytöstavat, työpaikan, kasvihuoneet ja toimivan logistiikan,

ellet syönyt lautasta juuri tyhjäksi,

voit ojentaa astiaa tai sivellä sen pyöreää reunaa, odottaa tai tutkia astian leimaa ja ajatella
heitä, jotka ovat ennen sinua lautaselta syöneet,

tai heitä jotka eivät syöneet,

heitä jotka tarkistivat sen virheettömyyden, heitä jotka pesivät astiat tai kattoivat pöydän,

heitä jotka kumartuvat lautasen yli, heitä jotka tuijottavat lautasta ja toivovat salaa,
heitä jotka rikkovat lautasia,

ellet ajattele pisaraa joka lautaselle putosi, tai lautasen loputonta pyöreää, valkeaa väriä
ja muita värejä sitä vasten, ennen kuin tulee nälkä,

ellet ajattele heitä jotka syövät sormin.

Helsingissä lauantaina 6. kesäkuuta

RUNO 2

Jos en olisi syntynyt
enkä olisi tässä,
olisinko tyhjä paikka
pilkkopimeässä?

Jos en olisi syntynyt,
olisinko missä,
yksinäinen pisara
meren syvyyksissä?

Olisinko tuuli
tai häivähdys hento,
perhosen kepeä
siivenlento?

Jos en olisi syntynyt,
olisinko tähti,
joka kauas kodistaan
luo ystävänsä lähti?

Jos en olisi syntynyt
enkä olisi täällä,
olisinko kaipaus
sydämesi päällä,

olisinko hellyys
kuin pehmeää lunta,
näkisitkö minusta
unta?

RUNO 3

MASLOW’N TARVEHIERARKIASTA

Mä tarviin happee et mä voin hengittää.
Mä tarviin kengät joilla dallata duuniin.
Mä tarviin kaffenkeittimen jolla keittää kaffenplöröt.
Mä tarviin tarrakengät ettei tarvii sitoo kengännauhoi.
Mä tarviin duunin
et mä voin tarrakengil dallata sinne duunaan.
Mun tarvii hengittää etten mä hyydy duuniin dallates.
Mä tarviin kaffenplöröt
ettei rupee tympii pasianssii pelates.
Mä tarviin S-Etukortin et mä saan omistajaboonuksii.
Mä tarviin omistajaboonuksii et mä vaurastun.
Mun tarvii varastuu
et mä voin jättää muksuil messevän perinnön.
Mä tarviin muksui
et ne voi rapsuttaa mun selkää jos sitä kutii.
Mä tarviin askeettist rauhaa johon mä voin vetäytyy
sit ku hommat alkaa luisuu mun handuist.
Mä tarviin handut et mä voin pidellä mun hommii.
Mä tarviin Serla Lambi WC-paperii
koska siihen on softi pyyhkii.
Mä tarviin paremman auton ku Opel Corsan
ettei mun tarvii hävetä
ku mä käyn grillil syömäs miesruokaa.
Mä tarviin säännöllisii kuukausituloi
et mä voin hankkii hyödykkeit.
Mä tarviin hyödykkeit et mä voin rakentaa pyramidin
ja duunata sen kärkeen rintakuvan musta joka ois niin iso
et se näkyis ekana alieneil sit kun ne tulee avaruudest
esittelee meil niitten modernii teknologiaa.

RUNO 4

Mies perusti pienen tuontiyrityksen
ja juoksi auton perässä köysi kaulassa pimeää metsätietä
kaksikymmentä kilometriä.
Istu alas ja kuuntele missä raha liikkuu. Rauhallisesti laske käsi virtaan
ja ota omasi.
Anna naisten tulla luoksesi.
Kun nouset tuolista, kiveltä, raitiovaunun penkiltä,
anna vanhan itsesi jäädä siihen, väsymään.
Anna naisten tulla luoksesi.
Ole valmis menettämään kaikki, aivan kaikki, pienimmän tähden.
Ja huomaat kuinka kaikki käy helpoksi,
yhdentekeväksi, kaikkea tärkeämmäksi.
Miten mitätön on suurin tappio. Miten valtava pienin voitto.
Anna naisten tulla luoksesi.
Yhtäkään suunsoittajaa älä pidä niin vähäpätöisenä
ettet viitsisi häntä mitätöidä.
Yhtäkään kunnioittavaa niin pienenä ettet jakaisi kaikkea rakkauttasi.
Mies perusti pienen tuontiyrityksen
ja juoksi auton perässä köysi kaulassa pimeää metsätietä
kaksikymmentä kilometriä. Kaksikymmentä yhdentekevää kaikkein
onnellisinta kilometriä.

RUNO 5

Joskus vedän rastin sisutuslehden päälle: ei, älkää. Ulkona on
roskalava, penkokaa sitä, tuokaa olohuoneen pöydälle ruostunut
putki, siitä tulee teos. Naulatkaa tyyny vaatekaapin oveen, se on
klassikko. Joskus laukku painaa, pyydän: lopettakaa tilaus. Se-
koittakaa ketsupista ja sinapista väri, joka ei löydy kuvastosta.
Kirjoittakaa seinään mitä tulee mieleen. Tehkää huoneestanne
temppeli, tehkää reikiä, viiltoja. Ilma kiertää ja energia. Palvo-
kaa energiaa.
Tai antakaa olla. Antakaa pölyn laskeutua, se on ihmisestä
irronnutta ihoa. Antakaa vaatteiden pudota. Vaatteet tekevät
lattiasta pehmeän.

RUNO 6

Jokainen tämän ikäinen suomalainen hiljenee kun kuulee lapsikuoron
laulavan "lapsoset ketterät kotihaasta saunahan vihdat taittaa" --
viimeistään säkeessä, jossa toivotaan että "jospahan säilyis äidin
lapset kylmältä maailmassa".

Ja kun kirkas tytönääni laulaa että "lehti puusta variseepi, päivä
yötä pakenee", alamme nieleskellä ja miettiä suomalaisuuden olemusta:
"tänne tänne jäädä täytyy syksyhyn ja ikävään".

Ja kun "jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan" ,
alkaa karskinkin miehen silmäkulma kostua; jopa paatunut ateisti
ymmärtää mitä tarkoittaa "nyt metsä kirkkoni olla saa".

Ei silloin kuulkaa Nokia tai Marimekko paljon lohduta, mieltä ei
virkistä vaikka muistaisi jäänmurtajat ja Vaisalan. Siinä sitä ollaan
suomalaisuuden ytimessä, pärekorissa pärevalkealla. Isä vuoleskelee
mietteissään kirvesvartta, äiti kynii laihaa teertä, eno käy tallilla
heittämässä apetta luisevalle hevoselle. Kidekoneradiosta kuuluu
uutisia, että Suomen imagoa maailmalla kohentamaan on nimitetty
huippuasiantuntijoiden maabrändityöryhmä. Päreen liekki kituu,
himmenee ja viimein hiipuu, tupa pimenee. Hyvä on ihmistaimen
siristellä silmiään ja antaa niiden lupsahtaa kiinni turvallisessa
ikuisuuden tunnossa; juuri ennen vaipumista suloiseen uneen hänen
mieleensä pilkahtaa, että taitaapa muidenkin maabrändien pinnan alla
piillä yhtä yksinkertaisia nautintoja, jotka eivät ihan heti unohdu.

RUNO 7

Liput liehuvat
vallankumouksen runous täyttää laaksot
ihanalla aamukasteella
sotilailla kukkia hiuksissa
sortaja on kaatunut

Näky mätänee pian
on hukattu niin paljon
aamu ei enää koita
vihreät paikat ei enää sävytä
kansa osoittautuu joukoksi kuivettuneita byrokraatteja
kissankuristajia
Kukaan ei laula viime vuosisadan suurmiehistä
jotka antoivat yksissä tuumin rääkätä hengiltä
laumoittain äitejä, isoisiä, vauvoja, rakastajia
kuka halusta aloittaa kaikki alusta
kuka silkkaa ilkeyttään
kuka sen vuoksi, että oli tullut hankkineeksi
hatarat perustiedot maanviljelystä

Nyt kukaan ei viljele
nyt opimme miten eletään
varastamalla köyhiltä ja syntymättömiltä
se on nyt meidän saapas, joka polkee loputtomasti
maassa makaavan naamaa
maan tavalla
poliittiset muumiot levittelevät käsiään tiedotusvälineissä
niin että pöllyää
vaikka heidän pitäisi näyttää esimerkkiä
ja ampua Kugel in dem Kopf

Lapset kirkuu pihalla
ne on tajunneet,
että niitä ei tarvita edes kuoppaamaan ketään
Kun katsoo peiliin, ei ole ketään sielläkään
Vallankumous, syömään!

RUNO 8

MORSIUSNEITO PERSEFONE ISTUU OSTARIN KATETULLA PENKILLÄ

Sade kahisee kattopeltiin, vedenväriset kuoriaiset
kesä ei kuivaa mitään, kaataa kaiken
maailma, kostunutta silkkiä vaan
loimuavat kankaat sylissä kuin pieni rytty

Ystävistä harva on ystävä ollenkaan
istun kanssasi ostarin penkillä kun juot
ja silitän koiraa jota talutat
maailman loppuun saakka, tämän elämän loppuun saakka
ja katson kuinka kuu putoaa
ja syö taivaan tulikärpäset
musteinen kieli, pimeän lohikäärmeen
kahtiahaljennut ruoska
taivaankannen halki
kaikki me kannattelemme valoa
vapisevat kätemme, valoa
myrskyyn suippoontuvaa liekkiä
kulaus kulaukselta vähenevää pulloa
lohikäärmeleijaa joka kohoaa taivaalle, näyttää pieneltä
katoaa, ei häviä.