Sissit (12)

Mikko Niskasen pasifistinen sotaelokuva kertoo viimeisestä sotakesästä ja rauhan tulosta.

Ennen kuin Mikko Niskasen esikoiselokuva Pojat ehti ensi-iltaansa, oli Niskanen jo kuvannut suurelta osin seuraavan elokuvansa Sissit. Poikien tavoin tämäkin teos perustuu Paavo Rintalan tekstiin: Rintalan kohua herättänyt romaani ”Sissiluutnantti” tosin ilmestyi vasta puoli vuotta elokuvan ensi-illan jälkeen.

Elokuvassa 20. divisioonan sissiveteraanit kokoontuvat muistelemaan sotaa, josta tuolloin oli kulunut 20 vuotta. Takaumana siirrytään jatkosodan loppuvaiheiden tapahtumiin Vienan Karjalaan, jossa luutnantti Erkki Takala joutuu kohtaamaan sodan mielettömyyden tavalla, joka muuttaa hänen ihmisyyttään.

Niskasen elokuva kasvaa voimakkaaksi pasifistiseksi puheenvuoroksi, jossa pääosaan nousevat sodan aiheuttamat psyykkiset vaikutukset niihin, jotka ovat selvinneet hengissä.

Sekä Niskasen 22.2.1963 ensi-iltansa saanut elokuva että Rintalan myöhemmin ilmestynyt kirja herättivät paljon keskustelua epäisänmaallisuudesta ja veteraanien kunnioittamisesta: vanhempi polvi koki, että sodanvastainen sanoma liikkuu uhkaavasti sankarivainajien muiston häpäisyn rajalla. Erityisesti sotilaan ja lotan välisen seksisuhteen kuvaaminen loukkasi monia.

Käydystä polemiikista huolimatta elokuva vakiinnutti Niskasen aseman uuden polven ohjaajana, ja hän sai siitä toisen ohjaaja-Jussinsa. Tuotanto sai kolme muutakin Jussi-palkintoa: paras miespääosa (Matti Oravisto), paras kuvaus (Esko Nevalainen) ja paras leikkaus (Juho Gartz).