Poliittiset virkanimitykset ovat rikollista toimintaa. Eikös lakikin kiellä syrjinnän ja suosimisen mm. poliittisin perustein. Puolueet ovat siis järjestäytynyttä rikollisuutta ? Eikä maan talouskaan kestä poliittisia virkanimityksiä. Jos valinta tehdään pätevyysperustein, valintapohjana on yli 5 miljoonaa suomalaista, mutta kun nimitys on poliittinen, valintapohjana onkin vain ehkä 50.000 puolueen jäsentä. Ja puolueen jäseneksihän ei vaadita minkäänlaista pätevyyttä. Ei kyllä kansanedustajaksikaan ja se näkyy, valitettavasti. Nyt pitäisi saada ylimielisten poliitikkojen valtaa supistettua eikä suinkaan lisätä sitä. Olisikohan yksi keino, että kansanedustajien maksimimäärä olkoon nykyinen 200, mutta paikat täytettäisiin vain äänestysprosentin suhteessa. Jos siis vain puolet äänioikeutetuista antaa äänensä, vain 100 edustajaa valitaan. Ottaen huomioon, että "kansan"edustajan tulot vastaavat n. 40.000 euron kuukausipalkkaa, Säästö avustajat ja muut veronmaksajien siivellä elävät mukaan laskien olisi satoja miljoonia vuosittain. Bonuksena se, että 100 edustajan suhmurointien seuraaminen olisi helpompaa kuin nykyisen lauman.

– Rikollista (ei varmistettu)

Voiko järjestelmä korjata itseään, jos se itse on läpeensä mukana näissä peleissä?

Olen aina ihmetellyt, miksi se, miltä näyttää ja mitä kansalaiset ajattelevat politiikasta aina vain pätee, eikä mikään muutu?

Onko niin, että ns., edunsaajat pitävät optionsa auki ja jo edusta nauttineet häpeävät, eivätkä halua osallistua keskusteluun?

puolueissa ei ole eroja - sitä mukaan, kun valtaa tulee, alkaa vallanjako valittujen kesken .

pienet ryhmät kritisoivat, mutta jäävät marginaaliin -
eli ole sisäpuolella, tarkoittaa, että olet sisäpiirissä -
ei silloin korppi korpin nokkaa noki -
Antonio Gramsci piti välinpitämättömyyttä kuitenkin suurimpana vihollisena: kun se lakkaisi, olisi siinä vallankumousta jo kerrakseen, hän jatkaa.

minusta poliitiikka on moraalikysymys - mutta sitä se oe ole vaikka pitäisi - tosin, kun näkee vääryyttä, nousee siitä mahdollisesti oikeudentunto -

– Merva Mikkola (ei varmistettu)