A-studio – Ykkösen asialla

Julkaistu tiistaina 06.10.2009 3 166

Ajankohtaisohjelmat ovat saavuttaneet 40 vuoden iän. Niin A-studio kuin Ajankohtainen kakkonen ovat kanaviensa kivijalkoja. Tekijät vaihtuvat, mutta ohjelmat säilyvät ohjelmistossa vuosi toisensa jälkeen.

Ajankohtaisohjelmien perustehtävä, ympäröivän maailman jäsentäminen katsojille, ei ole muuttunut. Kerrontatavat ja sisältöjen painotukset sen sijaan ovat.

A-studio on Ajankohtaista kakkosta enemmän rönsyillyt erilaisiksi ohjelmiksi ja ohjelmanimikkeiksi. Sen ohjelmistoon ovat kuuluneet makasiiniohjelman ohella politiikan, talouden ja ulkomaan erikoisohjelmia, reportaaseja, keskusteluja, väittely- ja piinapenkkiohjelmia.

Kaikilla kuitenkin sama perustehtävä, pyrkimys jäsentää ympäröivää yhteiskuntaa ja maailmaa.

Informaatiota, tasapuolisuutta

Itse tulin toimittajaksi A-studioon vuonna -74. Yleisradiossa elettiin informatiivisen ohjelmapolitiikan kautta.

Ohjelma-aiheiden piti olla yhteiskunnallisesti merkityksellisiä. Tarjottu tieto piti jäsentää niin, että kouluttamatonkin ihminen saattoi seurata ohjelmaa ja saada rakennusaineita omaan elämäänsä. Asiantuntijoiden rooli oli keskeinen.

Politiikan ja työmarkkinoiden ristiriidat olivat viikoittain ohjelmien aiheina. Yliopisto- ja koulumaailma, maatalous, alueelliset ristiriidat, kulttuurin tapahtumat, lastenhoito ja terveydenhuollon kysymykset olivat viikoittaisia ohjelmien aiheita.

Pitkälle 80-lukua oli erittäin tärkeää, että ohjelman sisällä noudatettiin tasapuolisuutta. Ohjelmaneuvosto tarttui hanakasti ohjelmaan, jos jokin olennainen taho, nimenomaan poliittinen taho, ei ollut saanut sanottua kantaansa. Tärkeää oli myös, että erilaiset väitteet esitti haastateltava, ei toimittaja.

Toimittajien poliittisuudesta ja asenteellisuudesta kiivailtiin tuolloin paljon enemmän kuin tänä päivänä.

Politiikkaa enemmän ja vähemmän

Ajankohtaisjournalismi on muuttunut yhteiskunnan myötä. Kun yhteiskunnassa poliittinen keskustelu oli muodissa, se näkyi myös ajankohtaisjournalismissa.

Kun poliittinen aktiivisuus yhteiskunnassa heikkeni, sekin näkyi ajankohtaisohjelmien aiheissa ja käsittelytavoissa. Poliitikot vähenivät yhteiskunnallisen kehityksen analysoijina, tilalle tulivat erilaiset asiantuntijat ja myöhemmin toimittajat ottivat itse selvemmin selittäjän roolin.

Kun itse aloittelin A-studiossa, tapana oli, että toimittaja haastatteli tarvitsemansa henkilöt ja valmisti niistä inserttejä, jotka nivottiin studiossa suorassa lähetyksessä jutuksi.

Oli itsestään selvää, että toimittajat ”luki” oman juttunsa ja mietti sitä varten kuvituksensa. Hiukan myöhemmin muodiksi tuli häivyttää toimittajan persoona ääneksi kuvien takana. Oli suorastaan paheksuttavaa, jos toimittaja pyrki jutussaan seisomaan mikrofonin kanssa kuvassa.

Pitkä matka on siis kuljettu. Nykyisin toimittajan ammattitaitoon kuuluu laittaa itsensä ruudussa likoon mitä ihmeellisimpiin kokeisiin. Journalismi on tänä päivänä enemmän osallistuvaa kuin asioiden selittämistä.

Ilmiöhenkilöt

Henkilöistä kertova journalismi ei ollut 70-luvulla muodissa, ellei henkilöllä ollut jotain yhteiskunnallista merkitystä ja asiaa selitettävänään. Tänä päivänä riittää kun henkilöstä on jonkinlaiseksi ilmiöksi.

Muistan oikein hyvin kuinka 70-luvun lopulla toimituksessa keskusteltiin, voidaanko Elviksen kuolemasta tehdä juttu A-studioon. Nyt kuunnellaan päivä toisensa jälkeen jonkun pääministerin muutaman kuukauden kestäneen seuralaisen kertomusta siitä, miten surullista on, kun suhde päättyi.

Pienen ihmisen asialla

Kautta vuosikymmenten on journalismi ainakin keskusteluissa ollut pienen ihmisen asialla, mutta vasta 80-luvun puolella journalismissa etäännyttiin poliitikkojen helmoista.

Mitä pidemmälle vuosikymmentä mentiin sitä kielteisemmin suhtauduttiin politiikkaan. Se nähtiin useimmin peliksi, henkilöiden poliittiseksi areenaksi ja sellaisena siitä useimmiten raportoitiin.

Kun ohjelmaneuvostot YLEssä lakkautettiin, journalistit irtautuivat lopullisesti poliittisista kytkennöistä – ainakin näkyvästi. Vaikka YLEn asema eduskunnan säätelemänä laitoksena onkin pysynyt, journalismi on ottanut etäisyyttä poliittisiin toimijoihin. Terve kriittisyys ja uskallus kysyä vaikeitakin asioita ovat tätä päivää.

Vielä 80-luvulla yritystoiminta journalismissa oli kummajainen, jota karsastettiin ja paheksuttiin. Sitten seurasi jonkinlainen ihannointivaihe. Nyt ymmärretään yritysmaailman lainalaisuuksia tervettä kriittisyyttä unohtamatta.

Globalisaation myötä yritysmaailman asioihin tarttuminen on monimutkaisempaa ja vaatisi paljon enemmän työtä kuin, mihin nykyresurssein kyetään.

Miehiset aiheet

Ajankohtaisjournalismi on paljolti ollut miehistä journalismia. Politiikka on ollut tärkeää ja miehistä. Sosiaalipolitiikan kysymykset on jätetty naisille ja niiden aiheiden käsittelylle on lyöty mielellään leima, jota ammattikielellä kutsuttiin sosiaalipornoksi.

Vaikka nykyjournalismissa ei oikeastaan mikään aihe ole enää tabu, monet aihealueet ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Harvemmin kerrotaan koulu- tai opiskelumaailmasta. Terveydenhuollon, lasten- tai vanhustenhuollon seuranta ei ole kovin kehittynyttä siitäkään huolimatta, että ne suomalaisessa yhteiskunnassa edustavat kansantaloudellisesti hyvinkin merkittäviä sektoreita.

Vaikka ajankohtaisjournalistit kertovat haluavansa käsitellä asioita, joista löytyy uutta kerrottavaa, ei niitä edellä mainituilta alueilta olekaan ellei aktiivisesti seurata.

Mutta niinhän se on – ajankohtaisjournalismi heijastaa yhteiskuntaamme ja maailmanmenoa.

Hyvää 40-vuotispäivää!

Armi Kyynäräinen
Kehityspäällikkö
TV1