Lapuan räjähdys

Christian Louboutin Sale is a brand, which is feted for its great bag models. The bag models from Christian Louboutin Pumps are sometimes called status symbols, which make these Christian Louboutin Boots models highly desirable for the purchaser who love luxury Christian Louboutin Sandals .

Coach Wallets has an excellent lining inside the purse made with a strong silky smooth fabric and a dog-leash clip closer. The handle is made with strong durable Coach Hamptons leather. It is a light-weight Coach Luggage that is easy to carry around. The Coach Poppy made with Op-Art print sateen and pearlized leather trim is a beautiful carryall bag that is shaped just right to look good with any style of clothing.

THE RED GREEN SHOW goes without saying that most of us dream of rocking to the heady beats of our favorite tracks even while we are on the go. THE RED GREEN SHOW DVD is no wonder then why many vehicle owners, these days, are not hesitating to splurge big bucks on a good THE RED GREEN SHOW DVD COLLECTION player to enrich their driving experience.

minun pappa ja äitin veli oli myös töissä siellä v 76

Mummoni tuolla menehtyi. En kerennyt koskaan näkemään häntä

Isäni, isän isä ja äidin äiti työskentelivät tuolloin Patruunatehtaalla. Muistan sen pelon mikä oli, ennen kuin isä tuli kotiin ja oli siis selvinnyt hengissä räjähdyksestä. Äidin äidin luultiin kuolleen, kun hänet oli viety Ähtäriin asti sairaalaan. Vasta illalla saimme tiedon että hän on hengissä. Voi kuinka ahdistava päivä se oli. Olin 7-vuotias. Tapahtumasta jäi pitkäksi aikaa monenlaisia traumoja, meillä perhepäivähoidossa ollut tyttö menetti äitinsä ja monen kaverin isä tai äiti kuoli.

Ensimmäisiä uutistapahtumia joita muistan. Olin 8 ja rapiat. Äitini suri vaikka emme Lapuaan mitenkään liitykkään.

Olin itse vasta vuoden ikäinen Lapuan räjähdyksen aikaan. Minulla ei siis ole omakohtaisia muistikuvia tapahtumasta, enkä juuri ollut siitä kuullut. Mutta ilmeisen koko kansaa järkyttänyt tapaus on ollut.
90-luvun puolivälissä olin opiskelemassa Lapualla. Kotopuolessa käydessäni -itäisemmässä Suomessa, eräs naapuri sitten tuumasi : "Ai Lapualla, eikös siellä ollut se kamala patruunatehtaan räjähdys muutama vuosi sitten?" Tuolloin 20 vuotta vanhat tapahtumat leimasivat siis yhä koko Lapuan kaupunkia, ikäänkuin olisivat tapahtuneet vasta äskettäin.

oli kyl kamalaa sillon kyllä toi
:(

Tulimme pohjoisen suunnasta autolla ammattikouluun, ja ihmettelimme savupatsasta keskustan suunnassa. Koulussa sitten kuulimme mitä oli tapahtunut. Osastomme opettaja asui tien toisella puolella hyvin lähellä patruunatehdasta, olisiko 200 - 300 metrin päässä. Hän vei sitten luokkamme siivoamaan asunnostaan lasinpaloja, koska ikkunat olivat hajonneet.

Uteliaina tietenkin menimme siihen tien viereen seuraamaan raivaustöitten liikennettä. Tien vieressä ollut talo oli siirtynyt hieman kivijalaltaan, sen verran hirmuinen alipaine siinä oli käynyt, niin meille kerrottiin.

Ambulansseja oli useita, ja niitä tuli ja meni. Muistan jonkun kantaneen yksinäistä korkokenkää. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, mutta tunnelma synkkä ja jotenkin kiireetön.

Olin 7-vuotias, kun Lapuan räjähdys tapahtui. Muistan hautajaispäivän,
lauantaina 24.4.1976, joka oli mummoni syntymäpäivä. Olin mummon luona.
Telkkarissa oli suora lähetys hautajaisista Lapualta. Mummo itki, tunnelma
oli tosi synkkä ja surullinen. Mummo sanoi, että tämä tuntuu kauheammalta
kuin sota-aika, tällainen yllättävä onnettomuus, joka särki niin monelta lapselta perheen. Tämän kuoleman lähelle tuoneen tunnelman muistan
ikuisesti.

Olin neljännellä luokalla koulussa, kun opettaja kertoi, että oli sattunut suuri onnettomuus Lapuan patruunatehtaalla. Hän kysyi onko kenenkään sukulaisia tai tuttavia siellä töissä. En vastannut, kun en tiennyt varmasti oliko tätini siellä töissä. Kotiin mentyäni, äitini itki vuolaasti ja kertoi että, hänen vuotta nuorempi siskonsa oli kuollut tuossa räjädyksessä. Kolme serkkuani 4 v, 8v ja 13 v jäivät äidittömäksi. Se oli kamalaa...
Hautajaisia katsoin televisiosta. Oli jotenkin kornia etsiä vanhempiani tai muita sukulaisia hautajaisvieraiden joukosta, näimme kuitenkin heidät vilaukselta.
Vierailimme useasti tuon tapauksen jälkeen serkkujeni luona ja he tulivat usein meille pidemmillä lomilla.
Vieläkin silmät kostuu, kun muistelen tuota päivää.