Yhden totuuden kriisi

Silminnäkijän ohjelma rakennusalan korruptiosta on muuttunut mediassa muotoon, jota minun on ohjelman tuottajana enää vaikea tunnistaa. Rakennusalan ja politiikan kytkentää ruotinut ohjelma on trivialisoitunut lautakasaksi, joka kriisiytti Julkisen Sanan Neuvoston ja sai aikaan Pekka Hyvärisen eron.

Valtamedian päätoimittajat ja kolumnistit ovat yhtenä megafonina toistaneet, kuinka väärä JSN:n vapauttava päätös oli. Onko todella niin, että tässä asiassa on vain yksi oikea mielipide? Vastaavin perustein ja tarkasti tehdyllä lähdekritiikillä on Suomessa tehty lukuisia paljastuksia, alkaen Matti Ahteen käpälöinnistä aina doping-paljastuksiin - joskus myös yhden päälähteen varassa.

Erona on nyt se, kohteena on korkein poliittinen johto. Aivan kuin sinne kajoaminen olisi majesteettirikos.

Kysymys yhdestä lähteestä on ilman muuta kiistanalainen, ja siitä on syytäkin keskustella. On perusteita puolesta ja vastaan. Jos päätös olisi ollut helppo, koko keskustelua ei olisi käyty. Tätä puntarointia teki JSN:kin, ja päätyi hyväksyvälle kannalle.

Kun päätoimittajien mielestä ei saatu ”oikeaa” lopputulosta, koko itsesääntely julistettiin kriisiin. En voi välttyä ajatukselta, että toimittajien eliitti, ainakin osa siitä, samastuu poliittiseen eliittiin.

Entä miksi puheenjohtajan oli pakko erota, kun enemmistö oli eri kannalla kuin hän? Periaatteen mies on saanut valtamediassa paljon sympatiaa. Ilmaan jää kuitenkin kysymys, onko JSN:ssä pakotetun konsensuksen vaatimus? Toivottavasti ei. Muutoin voimme perustaa saman tien Julkisen Sanan Neuvostoliiton.

Nyt arvioidaan, että JSN:n päätös ajaa kohti lähdesuojan kaventamista tai kevyin perustein tehtyjä kohujuttuja. En ymmärrä tätä logiikkaa. Ei tämän jälkeen tehdä journalismia yhtään sen löysemmin perustein, tai tarkistamatta perusteellisesti taustoja. Ei tämänkään jälkeen yhden lähteen käyttäminen voi olla muuta kuin tarkoin harkittu poikkeus.

Me emme ole olleet kaatamassa pääministeriä tai levittämässä perättömiä väitteitä – vaikka julkisuuden megafoni näin toistaakin. Lähdesuojan takia me joudumme ottamaan loan niskaamme, emmekä voi puolustautua. Uskon, että lähdesuojaa rikkomatta totuus tulee vielä julki. Kannattaa muistaa, että poliisitutkinta Nuorisosäätiöstä on ollut käynnissä vasta muutaman viikon.

Kaiken uhallakin uskallan edelleen puolustaa ohjelman lähettämistä. Näillä tiedoilla ohjelman esittämättä jättäminen olisi merkinnyt poliittisen eliitin suojelua. Minäkin pidän tätä periaatteellisesti tärkeänä: journalistin on uskallettava kertoa tutkitut ja punnitut tietonsa, vaikka koko muu maailma tulisi niskaan.