Suuret on ruudut, sano lasimestari

Kesällä moni meistä ehtii taas pelaamaan korttia. Korttia pelaamalla tapetaan aikaa seurassa kaikissa yhteiskuntaluokissa ja lähes kaikkialla maailmassa. Korttipöydässä ihmiset, jotka tavallisesti puhuvat toisilleen aivan normaalisti, alkavat horista akoista, kurkoista, jekeistä, tavallisesti niin rauhanomaiset ihmiset alkavat lyödä ja tehdä töitä keskellä lomaa. Kortteihin liittyvän slangisanaston lisäksi hommaan kuuluu kommentoida kaikkia toimia jollain kortteihin liittyvällä sanomuksella. Kun lyödään pöytään ruutukortti, kuuluu sanoa vaikkapa että suuret on ruudut sano lasimestari. Kun pöytään taas lyödään kuningatarpari, on kohteliasta kommentoida vaikka että naiset ensin vaikka heikoille jäille. Kaiken kaikkiaan korttipelaajilla on aivan oma kielensä.

Kaikki sanaleikkien ystävät osaavat varmasti arvostaa sitä tietoa, että pelikortit todennäköisesti keksittiin Kiinassa paperin keksimisen jälkeen jo ennen vuotta tuhat ja ne tulivat Eurooppaan ristiretkien eivätkä herttaretkien mukana. Vähemmän sanaleikin makua on siinä todempana pidetyssä teoriassa, että eräs saraseeni olisi esitellyt korttipelit eurooppalaisille 1300-luvun alkuvuosina. Ilmeisesti kortit saapuivat Kiinasta Eurooppaan Intian ja arabialaisen maailman kautta.

Joka tapauksessa kortin pelaaminen kiellettiin Firenzessä lailla jo vuonna 1376. Kun muistamme parin vuoden takaisen suomalaisen oikeusistuimen kiistelyn siitä, onko pokerin pelaaminen taitoa vai tuuria vaativa peli, voimme vain ihmetellä, miten harrastus voikaan olla alituisesti oikeuslaitoksen hampaissa. Ilmeisesti uhkapeli on ollut alusta pitäen korttien yksi olennainen käyttötapa.

Kiinnostavaa on se, että meidän yleismaailmallisina pitämämme pelikortit ovat itse asiassa jokseenkin paikalliset. Meille tutut maat pata, hertta, ruutu ja risti ovat ranskalainen keksintö ja ne levisivät 1400-luvun lopulla Englantiin ja pian tätä kautta Yhdysvaltoihin. Maathan symboloivat sääty-yhteiskunnan säätyjä: pata sotilaita, hertta kirkkoa, risti maanviljelyä ja ruutu kauppiaita. Perinteisessä saksalaisessa pakassa maat ovat aivan toisenlaiset: lehdet, sydämet, tammenterhot ja kellot. Ja muitakin korttipakkoja Euroopassa käytetään yhä.

Myöskään korttipakan hovi ei aina ole ollut meidän tuntemamme kuningas, kuningatar ja sotilas. Alunperin kuningattaren sijalla oli ritari, joka myöhemmin sai antaa tilaa naiskauneudelle. Ranskan vallankumous syrjäytti aateliset myös korteista, mutta Napoleonin aika taas palautti ne takaisin. Korttipakka on toiminut raamattuna ja historiankirjana jo varhain. Pakan kuninkailla on nimittäin esikuvansa: patakuningas on kuningas Daavid, herttakuningas Kaarle Suuri, ruutukuningas Julius Caesar ja ristikuningas Aleksanteri Suuri. Kuningattarilla ja jätkillä on myös esikuvansa, mutta ne ovat hiukan hämärämmät.

Itse korttipelien historia on osittain vahvan hämärän peitossa. Samoilla korteilla voi pelata kymmeniä pelejä ja pelit omine termeineen ja kielineen siirtyvät perheenjäseneltä ja pelikaverilta toiselle suullisena perinteenä. Niinpä jopa suomalainen korttipeliperinne on joitain poikkeuksia lukuun ottamatta täysin kirjoittamatta. E.N. Maalarin Uusi täydellinen skruuvipelin ohjekirja vuodelta 1944 kertoo poikkeuksellisen elävästi maassamme 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vallinneesta skruuvin pelaamisen laajuudesta, mutta muuten korttipelikirjallisuus on lähinnä sääntökokoelmia. Niinpä vastikään mainion korttikirjan Tarotista texas hold´emiin kirjoittanut Mikko Saari tuskittelee, että esimerkiksi Suomen kansallispeliksi kutsutun marjapussin juuret ovat tuntemattomat. Samoin on laita ristikontran, eikä pohjoisen tukkijätkien tuppipelistäkään tiedetä muuta kuin että se on sukua norjalaiselle vistille, joka taas levisi siirtolaisten mukana Amerikkaan, jossa siitä tuli Minnesotavisti, jota taas suomalaiset metsäherrat pelasivat sillä aikaa kun jätkät pelasivat tuppea.

Viime vuosien kortti-innostuksen kohteena on amerikkalainen pokerin johdannainen texas hold´em. Sitä pelataan paitsi kodeissa, kasinoilla ja kapakoissa myös internetissä. Suomeen on tämän uuden korttiboomin aikana muodostunut jopa jonkinsorttinen ammattipelaajien joukko. Aki Pyysing on yksi heistä ja hän on kirjoittanut myös Pokerin käsikirjan. Niinpä hän on varmasti oikea mies vastaamaan, mitä pokeripöydissä puhutaan.

Pasi Heikura
- - -
aristoteles(at)yle.fi