Rytmipojista Mokomaan

Yksi Suomen merkittävimmistä rockfestivaaleista, Seinäjoen Provinssirock järjestetään tänä vuonna kolmannenkymmenennen kerran. Kun pohjanmaalainen rockjuhla aikoinaan perustettiin, rokkielämä oli juuri kokenut punkin myötä suurimman vallankumouksensa pitkään aikaan. Kulttuurimme ei vielä ollut rockin rämpytyksen kyllästämä; rokki ei raikunut ravintoloissa ja radiosta nuorison räminämusiikkia saattoi kuulla vain kolmena päivänä viikossa. Provinssirock on ollut osa tätä vallankumousta, joka arkipäiväisti rockin ja valtasi sille oman osansa suomalaisessa elämässä.

Myös rockyhtyeiden nimet ja niiden muutokset kertovat omaa kieltään tästä muutoksesta. Ensimmäisen Provinssirockin kotimaisia esiintyjiä vuonna 1979 olivat Ultima Thule, Finnforest, Spiders, Chicago Overcoat, Maarit & Hurmerinta Band ja Eppu Normaali. Nimien joukossa on jopa samaa tyylilajia kuin silloin, kun populaarimusiikki alkujaan saapui Suomeen 1920-luvulla. Musiikintutkija Maarit Niiniluodon mukaan Saksasta ja USA:sta saapunut kaupunkilainen tanssimusiikki muokkaantui ajan mittaan kotimaisten vaikutteiden myötä aivan omakseen, mutta ilman jazzia ei Suomessa olisi iskelmämusiikki alkanut 1920-luvulla kehittyä.

Yksi merkittävä kotimainen vaikute oli oma tapa painottaa maahan saapunutta jazz-musiikkia. Kun jazzin oma poljento painottaa tahdin toista ja neljättä iskua, suomalaiset painottivat luonnostaan ensimäistä ja kolmatta iskua. Näin syntyi kotoperäinen jazz-foksi alkuperäisen hotin jazzin oheen. Tämä ero näkyi myös yhtyeiden nimissä. Kun Ramblers tavoitteli alkuperäistä jatsimeininkiä, Rytmi-Pojat olivat jo antaneet musiikille suomalaisen vivahteen. Dallapé taas nappasi nimensä noiden aikojen modernista suosikkisoittimesta, hanurista. Yhtyeen alkuperäishanuristit Martti Jäppilä ja Erkki Majander kun soittivat italialaisilla Dallapé & Figlio –hanureilla.

Tanssiminen oli tuolloin musiikin pääasia. Kappaleissa oli laulettuja säkeistöjä yksi tai kaksi ja ne saattoi keikalla laulaa kuka tahansa yhtyeen laulutaitoisista muusikoista. Niinpä esiintyjien nimet olivat juuri yhtyeiden nimiä.

Sota-aika toi tähän muutoksen. Vuonna 1939 säädettiin tanssikielto, joka kesti lopulta liki vuosikymmenen. Tänä aikana musiikin painopiste muuttui tanssista kappaleen sanojen kuunteluun. Laulettu osuus kappaleissa kasvoi, nyt aivan tavallisessa iskelmässä saattoi olla 5-6:kin säkeistöä. Hyvä esimerkki muutoksesta on kappale Elämää juoksuhaudoissa. Alunperin sanoitukseton instrumentaali oli omistettu ensimmäisen maailmansodan kokemuksille, ja vasta toinen maailmansota ja Usko Kemppi antoivat kappaleelle sanat.

Sanoitusten roolin kasvaminen johti laulajan merkityksen paisumiseen ja kun sodan jälkeen taas alettiin kovalla innolla järjestää tanssitilaisuuksia, orkesterit huomasivat soittavansa laulajan taustayhtyeenä. Kun alunperin esiintyi Onni Gideonin yhtye ja Brita Koivunen, marssijärjestys muuttui 50-luvulla Brita Koivunen ja Onni Gideonin orkesteriksi.

On yllättävää, että suurten laulajatähtien aikaa kesti oikeastaan vain kolmen vuosikymmenen ajan. Jo 1980-luvulla alkoivat tanssiorkesterit tehdä paluutaan. Solistiyhtye Suomi, Finlanders ja muut tekivät tietä uudemmille yrittäjille, joiden nimet hehkuvat romantiikkaa: Yölintu, Taikakuu. Orkestereilla on mukanaan taas hanurit, vaikka välillä soitetaankin rautalankaa. Sodanjälkeisen kaupunkeihin suuntautuneen iskelmäkulttuurin on Maarit Niiniluodon mukaan taas korvannut 30-luvun tanssillisuutta ja sota-ajan romantiikkaa tavoitteleva tyyli. Levyttihän Olavi Virta kappaleen Yölintu 50-luvulla ja Satulinna-nimisen kappaleen jo vuonna 1939!

Entä mitä suomalaisten rockyhtyeiden nimet kertovat rockmusiikin ja maailman muuttumisesta? Pitkän linjan rocktoimittaja Juho Juntunen on oikea mies kertomaan.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Ps. Kerrottakoon vielä Juntusen haastattelussa mainitsemat Eppu Normaalin ja Hassisen Koneen nimien alkuperät niille, jotka eivät lukeneet Soundi-lehteä 1977-79: Ismo Alanko kavereineen nappasi yhtyeensä nimeksi joensuulaisen kodinkoneliikkeen Hassisen Koneen nimen punk-tyyliin lupaa kysymättä. Myöhemmin kyseinen liike sai niin paljon epämukavaksi kokemaansa huomiota, että muutti nimensä. Hassisen Kone jatkoi kunnes hajosi 1980-luvun alkupuolella.

Eppu Normaali sai nimensä Mel Brooksin elokuvan Frankensteinin morsian käännöskukkasesta. Elokuvassa Frankenstein lähettää apurinsa hakemaan laboratoriosta aivoja rakennettamalleen morsiamelle. Hyllyssä on vierekkäin Epänormaalin (Abnormal) ja Abbie Normal -nimisen henkilön aivot, joista apuri tietenkin ottaa Epänormaalin aivot. Abbie Normal oli aikoinaan suomennettu Eppu Normaali, ja mikä ilahduttavaa, kyseinen suomennos on säilytetty elokuvan tuoreissa dvd-julkaisussa!