Skip navigation.
Home

Ei nimi katua pahenna

Siitä lähtien kun ihminen on antanut paikoille nimiä, myös niiden välisiä reittejä ja polkuja on kutsuttu omilla nimillään. Aluksi reittien nimet olivat käytännöllisiä kuten stadionille vievä tie ja Akharnain tie. Antiikin Roomassa
tiet nimettiin aluksi niiden päätepisteen mukaan, kuten Gabinaan vievä tie Via Gabina tai tien käyttötarkoituksen mukaan, kuten suolatie, Via Salaria.

Niinpä ummikko voisi ihmetellä, että miksi sitten sanottiin, että kaikki tiet vievät Roomaan, jos kerran kaikki tiet veivät Roomasta pois. Vaan ehkä sanonta syntyi juuri muistuttamaan tästä kaikkien teiden lähtökohdasta.

Rooman tasavallan aikaan alettiin nimetä kadut niiden rakennuttajan mukaan. Niinpä jo koulussa opittu, kolmisensataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua rakennettu Via Appia sai nimensä sensori Appius Claudius Caecuksen mukaan. Sinuessasta merenrantaa pitkin Neapolikseen johtanut Via Domitiana ei ole saanut nimeään keisari Domitianusta ylistääkseen vaan siksi, että kyseinen keisari rakennutti mainitun väylän.

Myös Rooman valtakunnan laajalla alueella nimettiin teitä latinaksi. Jerusalemilainen Via Dolorosa on näistä varmaan kuuluisin. Suomeksi kadun nimi on kärsimysten tie ja se kulkee Jeesuksen pitkänäperjantaina kulkemaa reittiä maaherran hallintopalatsilta Golgatalle Abessinialaisen luostarin, Koptilaisen patriarkaatin sekä Hadrianuksen pystyttämän riemukaaren ohi. Via Dolorosa on yksi harvoja teitä, jotka ovat saaneet elämän myös maantieteellisen reittinsä ulkopuolella yleisempänä lentävänä lausahduksena.

Nykyäänkään teitä ja katuja ei nimetä istuvien hallitsijoiden mukaan. Tämä säästää katukylttien tekijöitä laatimasta uusia katukilpiä aina jokaisen vaalin tai vallankumouksen jälkeen ja suojelee väylien mainetta. Vaikka elävällä ihmisellä olisi takanaan miten paljon saavutuksia sillä hetkellä kun raitti hänen mukaansa nimetään, hän voi myöhemmällä iällään sortua vaikka mihin hävyttömyyksiin ja tuhota kertalaakista hyvämaineisen osoitteen kiinteistöjen arvon. Malliksi varmaan kummastakin aspektista käynee naapurimaamme Stalingradin kaupunki, joka nyttemmin on nimeltään objektiivisemmin Volgograd.

Vaikka elämme jo vuotta 2008, läheskään kaikilla kaduilla ei vielä ole nimeä. Niinpä joka kaupungissa on oma elimensä, joka pohtii ja ehdottaa kaduille nimiä. Pääkaupunkiseudulla nimistön kehittely on päätoimista hommaa, mutta esimerkiksi Tampereella nimistä päättää parin vuoden välein vaihtuva seitsenhenkinen kadunnimitoimikunta, jonka sivutoiminen sihteeri tekee valtaosan tutkimustyöstä.

Tampereella on liki 3000 kadunnimeä ja toimikunnan sihteerinä on vuodesta 1980 toiminut projektiarkkitehti Juha Jaakola. Mies jää tänä vuonna eläkkeelle, mutta hän on ehtinyt jo olla mukana Tampereen lähivuosien suurimman aluerakennushankkeen, Vuoreksen väylien nimistön suunnittelussa.

Miten keskelle metsää rakennettavan kaupunkialueen nimistö luodaan? Asiaa valottaa Vuorekseen jo hyväksyttyjen ja vasta ehdotettavien katujen listan äärellä arkkitehti Juha Jaakola.

Ohjelma kuultiin YLE Radio 1:ssä perjantaina 18.1.2008. Ohjelma on kuunneltavana tämän sivun oikean palstan Radiosoitin-ikkunasta kuukauden ajan radiolähetyksestä.

- - -

aristoteles(at)yle.fi

Jerry Leen kaita polku

Kaveri oli löytänyt Tampereen Raholasta kiehtovan tienristeyksen, joka kauniisti vertauskuvastelee Jerry Lee Lewisin tekemää valintaa lähtiessään pianoa soittelemaan. Viitta näyttää vasemmalle Vanhaa kirkkotietä ja oikealle Killerinkatua.

katujen nimistö

Juha Jaakkolan viimeinen lausahdus 19.1.2008 Aristoteleen kantapää-ohjelmassa haastattelussa Tampereen kadunnimistön aiheesta laski minun ärsytyskynnystäni niin , että päätin kirjoittaa aiheesta tämän kommentin. Syntyperäisenä tamperelaisena on minulle vanhojen nimien vaihtaminen joka kerta pöyristyttävää. Se, että sihteerin ominaisuudessa on jäämässä eläkkeelle ei oikeuta jättämään perinnöksi mitään heittoa, että olisi hyvä idea vaihtaa Aleksis Kivenkatu esimerkiksi Eeva Liisa Mannerin kaduksi! Ihmettelen viimeisten vuosikymmenien aikana tehtyjä nimistöjen vaihtamispuumia. Tärkeää tietenkin on, että uudet kaavoitettavat alueet saavat kunnon nimet, mutta vanhojen nimien vaihtaminen on paitsi turhaa myös historin repimistä ja juurettomuuden tunnustamista. Tammelan Puistokadun "pätkiminen" eteläiseltä osaltaan Yliopistonkaduksi oli tamperelaista yliöykkäröintiä, siihen syyllistyvät ennen muita tamperelaiset emigrantit (jotka ovat sijoittuneet kaupungin päättäviin elimiin). Sitä on nykyisin myös kaupungin historian purkaminen rakennuksia vähätellen ja toisaalta väärien ja vähämerkityksisten asioiden korostaminen. On toki tehty hyväkin nimistön historiaan kuuluva YKSI teko ja tällaisena muistan nyt VAIN SIIS YHDEN eli Itäinen pitkäkatu.

suomen lyhin osoite?

Hei

Tuli sählättyä tämän lähettämisen kanssa niin otetaan uudestaan:

Eräällä henkilöllä on ehkä suomen lyhin osoite?
Pertti
62435 Pirttinen

Selvitys:
Nimi: Pertti Pirttinen
Katuosoite: Pirttisentie
Postipaikka: 62435 Pirttinen
Kunta: Kortesjärvi

Pertin yrityksen nimi oli aikoinaan T:mi Pertti Pirttinen, mutta nykyään yrityksen nimi on NordMills Oy. Jos haluatte tarkistaa asian.

Eipä muuta kiitoksia erittäin hyvästä ja jopa suomenparhaasta radio-ohjelmasta. Kuuntelemalla opitaan kielestämme uusia asoita.

Terveisin:
Oikolukuohjelman rajatapaus

Toisaalta tietysti...

...emme voi puhua Volgogradin taistelusta, emmekä Pietari-sinfoniasta, jos Shostakovitshia tarkoitamme. Näin vallankumousten ja hallitsijan vaihdosten aiheuttamat nimen muuttumiset auttavat meitä myös täsmentämään paikkoja ja tapahtumia, ainakin ajallisesti.

Esikaupunkien kadunnimet menevät joskus aivan metsään

Arkkitehti Jaakola ja arvoisa lautakunta on viime vuosina nimennyt katuja myös Tampereen länsiosaan, Tohloppiin.

Tohlopin kaupunginosa kaavoitettiin Kaarilan kartanon pelloille 1960-luvun alussa ja se sai nimensä paikallisesta nimistöstä. Tohloppi on järvi (nimen alkup. tunt.) ja Tohloppi on ollut talo - ei toisin nykyisen kaupunginosan alueella. Siellä ei muuten myöskään ole TV2:n televisiokeskus, joka on toki aivan järven lähellä.

Tohlopin kaupunginosan kadunnimetkin tehtiin ohjelmassa kuvatulla menetelmällä alueen historiasta: Sitarin torppa näkyy Sitarinkadussa, lampaiden pitopaikka Tarhamäenkadussa ja Pirkkalan historian sivuilla on mainittu Vanhan kirkkotien varrella oleva Käräjätörmä, jonka oikeaa sijaintia ei kukaan enää tiedä.

Kun nyt kultaisella 2000-luvulla aluetta ns. tiivistysrakennetaan ja tarvittiin uusia katujakin, niin nimiksi osuikin valitettavasti niitä Jaakolan lonkalta heitettyjä.

Tiivistyskaduille ja "puistoille" otettiin teema - metsämarjat! - ja niinpä pelloilla on jo Puolukkakatu, Juolukkakuja, Lillukkakuja ja Mesimarjankatu. 60-lukulaisen Pyydyspohjankadun toiselle puolelle on nyt suunnitteilla, Mansikkamäenkatu, joka minun mielestäni jopa sopii alueelle - ehkä siksi, että se on myös (ikurilainen) sukunimi.

Lautakunnan olisi todellakin kannattanut paitsi tutustua historiaan, niin myös käydä paikan päällä. Marjat menivät nimittäin pahasti metsään, mainituista vain juolukka viihtyy kyseisessä kylmässä ja kosteassa notkossa. Modernin, historiattoman esikaupunkinimistön tilalle alueelta olisi löytynyt paljon aineksia katujen nimiin.

Ehkä hienoin olisi ollut Jussinojankatu (ainoa Suomessa!), sillä uusien talojen vieressä kulkee oja, jonka paikallisen perinteen mukaan on kaivanut Kaarilan kartanon Jussi-renki.

Kaikkien niminikkareiden hermoja kutkuttaa tietysti tulevien rivitalojen ikkunoista pajujen takaa pilkottava kaunis koivikko, sillä se on kasvanut entisen suojeluskunnan ampumaradan paikalle.

Alueen ainoa mänty oli 60-luvun lasten kielessä Iso mänty ja se onneksi säästyy, mutta tulitikkuleikeissä palaneen heinäladon hiiltyneet hirret on varmaan jo kärrätty ongelmajätekasoihin sen enempää menneitä muistelematta.