Elämämme muuttuu koko ajan abstraktimmaksi. Suuri osa meistä ei enää tee työtään konkreettisten esineiden kuten kirves, piikkiäes tai höyrykäyttöinen pajavasara kanssa. Nykymaailmassa me suunnittelemme projekteja, priorisoimme hoitopalveluja ja allokoimme resursseja.
Näiden käsitteellisten askareittemme tajuaminen ja hahmottaminen on haastavaa hommaa. Niinpä on ymmärrettävää, että esimerkiksi toimittaja innostuu, kun saa eteensä kouriintuntuvan jutun aiheen. Innostus kuitenkin usein vain korostaa jo unohdettua ymmärrystä konkreettisesta maailmasta.
Näin kävi Uusi insinööri -lehden toimittajallekin kesän alussa, kun hän tempaisi talousuutisensa kuvatekstiin näin:
Suomalaisen meriteollisuuden keula on vahvassa myötätuulessa.
Kuulijamme Auni muistuttaa meitä merenkulun fysikaalisista peruslaeista huomauttamalla, että jos laivan keula on tuulessa, niin silloinhan mennään vastatuuleen. Näin siis toimittajan vauhdikas kielikuva käännähtää keula kohisten aivan toiseen suuntaan kuin toimittaja sen on halunnut.
Aristoteleen kantapään fraasirikososaston kurssinreivaamisrikkeiden alajaosto lähettääkin Uusille insinööreille tuomion tuottamuksellisesta navigointivirheestä ja tässä haverissa eivät meriselitykset auta!
Tuulessa?
Otsikossahan mainittiin myötätuuli, ei vastatuuli. Se siitä.