Kuten me kaikki tiedämme, huumori on hauskaa hommaa. Humoristinen ote tekee elämän iloiseksi ja kaikilla on hauskaa. Mutta huumorillakin on rajansa. Kun huumori tuottaa kanssaihmisille harmaita hiuksia, kannattaa miettiä, pitäisikö huumorinsa sittenkin vakan alla.
Malliesimerkki tällaisesta pulmatilanteesta julkaistiin oululaisessa Kalevassa alkukeväällä. Toimittaja oli siunannut juttunsa, joka käsitteli sähkömuuntajien kuorien muuttamista sellaiseksi, että jänikset ja muut eläimet eivät kuole sähkölinjoihin, tällaisella otsikolla:
Huputtajat pelastavat puputtajat.
Kalevan lukija, ystävämme herra Lauri ällistelee äänneleikin mieltä: puputtavatko puput? Tietääkseni vain jotkut pöllölajit puputtavat.
Ja aivan oikein. Maamme yleisimmän pöllön, helmipöllön soidinääni on semmoista puputusta, että jäniksen väitetään saaneen siitä nimen pupu.
Jäniksen humoristinen nimittäminen puputtajaksi on toimittajalta siis hätiköity päätös, joka pikemminkin johtaa harhaan kuin ilahduttaa. Siksi Aristoteleen kantapään fraasirikostoimitus lähettää tällä kertaa kauhua herättävän rangaistusmääräyksensä Kaleva-lehden pöllöille humoristeille!
- - -
aristoteles(at)yle.fi
Lähimmäinen sanan käyttämättömuudestä
Puput ja pöllöt jutussa Aristoteeleen kantapäässä käytettiin nurjasti ruotsinkielestä Suomeen levinnyttä rikkaruohoa "kanssaihmistä". Esitän, että jatkossa arvoisa kirjoittaja osoittaa kielikorvan kypsyneisyyttä ja heittää vierasperäiset sanan korvikkeet mäkeen. Hyvää kesää teille ja lähimmäisellenne toivottaa Eetu.