Näin kesän keskellä on virkistävää tutkia fraasirikosta talvisista ympyröistä. Ilmiantajamme Keijo on nimittäin lähettänyt meille pitkän syytekirjelmän, joka kuuluu näin:
”Arvoisat tuomioistuimen jäsenet. Havaitsin sattumalta, että tunnettua suomalaista kansansävelmää "Talvihalla" on viime vuosisadan puolivälissä vääristelty paikoin jopa niin, että ajatus katoaa. Lapsena Tyydyin laulamaan laulua muiden mukana, vaikka en kunnon selitystä koskaan saanutkaan.”
Seuraavaksi Keijo esittelee todisteet: laulun sanat vuosisadan alusta ja sen puolivälistä. Kun alunperin laulettiin lumiviitta, härmäsukka, myöhemmin hoilattiin lumiviitta, harmaasukka. ”Miksi ihmeessä”, kysyy Keijo. ”Härmässä on särmää, mutta harmaasukka on melkein raasukka!”
Keijo jatkaa: ”Kolmannessa säkeistössä sanottiin ennen, että puhui metsät puhtahiksi, jääti järvet kantaviksi. Mutta meille opetettiin jo kansakoulussa
seuraavasti: puhui metsät puhtahiksi, jäät ja järvet kantaviksi.” Tässä alkaa Aristoteleen kantapääkin ihmetellä: metsien puhtaaksi puhuminen on vielä runollista, mutta järvien puhuminen kantaviksi on totisesti oudompaa kuin järvien jäätäminen.
Syytekirjelmä jatkuu: ”Pyydän kunnioittavasti tuomiota asiassani. En kuitenkaan vaadi korvausta vuosikymmeniä jatkuneesta henkisestä kärsimyksestäni sanoittaja Maija Konttiselta tai muilta mahdollisilta syyllisiltä.” Eikä korvausta voisi saadakaan, jollei vaatija ole itse Lumiviitta Talvi Halla, josta laulun uusi versio on levittänyt väärää tietoa. Nielkäämme me muut kärsimyksemme ja palatkaamme vanhoihin sanoihin, jahka härmäsukka taas on ajankohtainen.
- - -
aristoteles(at)yle.fi
Härmäsukasta
Sana ei kuulosta luontevalta tässä yhteydessä. Luulisin, että se särähtää korvaani siksi, että etuvokaali 'ä' on keskellä takavokaaleja vilisevää riimiä. 'Harmaasukka' sopii paremmin, koska suomen kielessä on vokaalisointu.