Maalla ryömivät maakravut ovat aina ihailleet meriä kyntäviä merikarhuja. Veneeseen tai laivaan nouseminen edellyttää kuitenkin niin suurta elämänmuutosta, että maakravut pyrkivät jäljittelemään merikarhuja muilla tavoilla. Toiset valitsevat itselleen raitapaidan. Toiset kasvattavat parran ja alkavat polttaa maissipiippua. Toiset taas alkavat käyttää purjehdustermejä arkisessa puheessaan.
Suurin osa suomalaisista on joskus yrittänyt antaa itsestään seitsemän meren sankarin vaikutelman käyttämällä ilmausta reivata kurssia. Niin kuin seuraavassa korkeimman hallinto-oikeuden tekstissä nimeltään Tuomioistuimen rooli hoitoonpääsykiistoissa:
”Tämän kehityksen seurauksena olemme 2000-luvulla uusien haasteiden edessä. Terveydenhuoltojärjestelmän jättilaivan kurssia reivataan ja kurssin tarkistamiseen osallistuvat nyt myös hallintotuomioistuimet.”
Ah, mikä tunnelma reivata kurssia -sanojen lausumisesta kohoaakaan! Sitä päättäväisyyttä, kun mahtavan aluksen kippari on tehnyt päätelmänsä aluksen sijainnista, kurssista, vuorovesivirrasta, tuulen suunnasta ja kehottaa miehistöä reivaamaan kurssia, eli siis tekemään mitä?
Merikarhunpentukin tietää, että reivaaminen kohdistuu aina purjeeseen. Kun tuuli on liian kova ja purjealus alkaa sen vuoksi kallistua liikaa, purjeita reivataan eli aluksen purjepinta-alaa pienennetään, jolloin paatti suoristuu ja kulku on tasaisempaa. Kurssiin ei manööverin aikana tarvitse koskea lainkaan.
Kurssin reivaaminen on siis merkityksensä kannalta pahimman sortin huttua, joten kaikkien reivaajien rikosrekisteriin merkittäköön Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuimen langettava päätös ja kehotus vastedes miettiä ennen kuin avaa suunsa tai kynänsä!
pullamössö ja äimä
Suuret ikäluokat on viimeinen itse pullamössöä nauttinut sukupolvi, mutta se harmittaa kun sanonta "äimän käkenä" on yleistynyt tarkoittamaan "äimänä" eli äimistyneenä, mikä tarkoittaa suunnilleen samaa kuin hämmästynyt. Äimän käkenä tarkoittaa edelleenkin samaa kuin ympäri päissään.