Mitali saa suonetkin kukkimaan

Suomalaiset ovat ottaneet urheilun sydämen asiakseen. Huippu-urheilijoittemme menestyksestä iloitsevat usein muutkin kuin kyseisen lajin harrastajat, ja mitali olympialaisista kohottaa mielialaamme, kansallistunnettamme ja bruttokansantuotettamme useilla prosenteilla. Kun Sanna Sten ja Minna Nieminen voittivat kevyen pariairokaksikon hopeaa Pekingissä, he saivat suomalaisilta ihailijoiltaan jopa runoja kisastudioon. Toimittaja kommentoi lyriikan esiinmarssia näin:

Tälläkin kertaa runosuoni on alkanut ihmisillä kukkia.

Kuulijamme Helinä Jämsästä ihmettelee, voiko runosuoni kukkia. Aristoteleen kantapään fraasirikosyksikkö ihmettelee samaa. Asian pohdinta vie meidät runouden perimmäisen olemuksen äärelle.

Runous on vanhastaan ollut kieltä eteenpäin vievä voima, ja sen piirissä on aina kokeiltu sanomisen tapoja, joita muuten ei voi kokeilla. Kirjoittajien, jotka eivät tyydy tavanomaisen kielenkäytön rajoihin sanotaankin ratsastavan runoratsulla. Heidän luomisvoimansa salaisuus on tuo puheena oleva runosuonisto, joka kuljettaa runoutta kaikkialle kehoon. Mutta kuten tiedämme, suonet eivät kuki vaan ne pulppuavat. Jos kyseessä olisi runosuoli, voitaisiin ajatella, että kukat saavat sieltä jollain lailla lannoitetta, mutta nyt puhutaankin runosuonesta.

Tuomitsemme siis kyseisen urheilutoimittajan leväperäisen kielenkäytön vuoksi kirjoittamaan työpisteensä tietokoneen ruudulle sata kertaa lauseen: "William Harvey löysi verenkierron periaatteen vuonna 1616".
- - -
aristoteles(at)yle.fi