Perinnesanonnat ovat parhaimmillaan tehokkaita aseita sanan säilän heiluttelussa. Ongelmana on kuitenkin se, että perinteen yksityiskohdat ovat usein kadonneet omasta päästä, mutta saattavat vielä olla kirkkaina kuulijan päässä.
Näin kävi kansanedustaja Jaakko Laaksolle elokuussa, kun hän arvioi Radio Peilissä kollegoidensa epäselvää kielenkäyttöä. Kansanedustajan suusta pääsi ilmoille seuraavanlainen lause:
Ollaan oltu porvareitten kanssa yhdessä marjassa ja siinä on mennyt tuohuksetkin mukana.
Kuulijamme ja ilmiantajamme, nimimerkki Tuohus 39 äimistelee parlamentaarikon lausuntoa:
”Tuohus on ortodoksien käyttämä mehiläisvahasta tehty kynttilä, ja Laaksolla lieneekin ollut mielessä tuohesta tehty marjankuljetusastia tuokkonen.”
Aristoteleen kantapää jää miettimään Tuohus 39:n kanssa, onko Laaksolla mennyt perinnesanat sekaisin, onko miehellä kreikkalaiskatoliset juuret vai onko kyseessä poliitikon ovela kuvailmaus, joka tarkoittaa jotain, mitä ei ensiksi huomaa. Fraasirikostuomioistuimen lautamiehistö sen sijaan ei kauaa mieti vaan langettaa tuomionsa: Laakso kerätköön metsässä marjoja kokonaisen tuohuksellisen, niin kaikille selviää, miten paljon herrojen kanssa marjoja on hukattu.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
Oikea ääntäminenkin on oikeakielisyyttä
Lauantaina 21.12.08 Kantapää-lähetyksestä tuli mieleeni, että oikeakielisyysohjelmassa juontaja voisi ottaa itsekin selvää oikeakielisyydestä. Ko. lähetyksessä vieraskieliset sanat äännettiin miten sattui: spion (äännetään spiuun paino uulla, ei spioon), Nobel (äännetään lyhyellä oolla paino eellä, ei noobel), Windhoek (äännetään hollannin kielen mukaan vindhuk, ei vindhoek).
TP, Turku