Yksi kielenkäyttäjän pahimpia vihollisia on liian hyvä muisti. Hyvä muisti muistaa asiat ja kielikuvat niin kuin ne ovat, mutta liian hyvä muisti muistaa asioita liikaakin.
Näin lienee käynyt Yleradio Yhden Aristoteleen kantapää –ohjelman toimittajalle, kun hän muutama viikko sitten totesi radiossa ääneen näin:
Puliukko, samoin kuin sana tuurijuoppo, tulee sanasta pulituuri.
Kuuntelijamme Esa on puuttunut sanan tuurijuoppo taustaan ja epäilee, että harvoin sanan kaksi viimeistä tavua antaa aiheen uudelle yhdyssanalle. Esa muistelee muita yhdyssanoja, joissa on sana tuuri, kuten tuuritanssit ja korttipelin jakotuuri. Kuten huomaamme, nämä kaikki viittaavat johonkin vuorotteluun. Ne tulevatkin ruotsin kielen sanasta tur eli vuoro. Niinpä hän uskookin, että tuurijuoppo tarkoittaisi vuorottelujuoppoa tai jopa pätkäjuoppoa mieluummin kuin kiillotusliuos pulituuria nauttivaa henkilöä.
Ja kun Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin tarkistaa lähteitään, niin kyllähän siellä aivan selvästi lukee, että puliukko tulee sanasta pulituuri, mutta tuurijuoppo tulee sanasta tuuri eli vuoro.
On siis paikallaan terhentää, että etenkin ne asiat, jotka muistaa tai on muistavinaan täsmällisesti, pitää tarkistaa ja mieluiten kahteen kertaan. Niinpä meillä onkin ilo rankaista itse itseämme ankaralla tukistuksella. Tällaiset virheet ovat osoitus siitä, että Aristoteleen kantapään kaltaista ohjelmaa tarvitaan kipeästi, joten suuret onnittelut erinomaisen ohjelman tekijöille ja etenkin sen tarkoille kuulijoille.
Tuplarikos?
Tuota, miten tuo "terhentää" verbi sopii tähän yhteyteen?