Tänä vuonna tulee täyteen tasan 116 vuotta siitä, kun USA:n armeijan joukot — tarkemmin sanottuna 7. ratsuväen 500 sotilasta johtajanaan majuri Samuel Whitside — surmasi Etelä Dakotassa Wounded Knee –joen luona joulukuisessa paukkupakkasessa yli 300 dakota-intiaania Suuri Jalka –nimisen päällikön heimosta. Traaginen ja julma verilöyly oli Pohjois-Amerikan parisataa vuotta kestäneiden intiaanisotien päätös mutta siihen loppui myös se Yhdysvaltain sisällissodasta alkanut kolmenkymmenen vuoden ajanjakso, jota perinteisesti pidetään Villin Lännen aikana.
Intiaanit kuuluvat siis olennaisena osana Villin Lännen tarinoihin, ja uudisasukkaiden taistelu alkuasukkaita vastaan on yksi Lännen tarinoiden perusjuonteita. Kaikkihan me olemme oppineet elokuvista, sarjakuvista ja muusta viihteestä, että Buffalo Billin lännensirkuksessakin mainetta niittänyt Istuva Härkä oli alunperin merkittävä ja kunnioitettu päällikkö, miten Hullu Hevonen eli Crazy Horse oli hurja taistelija ja Punasulka oli viisas soturi.
Hetkinen, Punasulkahan taitaa olla kokonaan fiktiivinen hahmo, joka 70-luvulla seikkaili omassa sarjakuvalehdessään. Samoin fiktiivisiä intiaaneja ovat vaikkapa Yön Kotka, joka itse asiassa on arizonalaisen rangerin Tex Willerin navajonimi, Haukansilmä, joka on yksi James Fennimore Cooperin kolmesta viimeisestä mohikaanista ja Nopsajalka, Edward S. Ellisin seikkailukirjojen sankari.
Tämän lisäksi me kaikki tiedämme, miten intiaanit nimesivät hauskasti myös ukkoskeppien ja tuliliemen kanssa länttä valloittavia valkonaamoja uudestaan. Pitkätukka oli kenraali Custer, joka sai surmansa Little Bighornin taistelussa. Ratsuväen sapelista sai nimensä monikin Pitkäpuukko ja USA:n presidentti oli Suuri Valkoinen Päällikkö.
Intiaanien kuvaileva nimenantotyyli on kiehtonut paitsi viihdekertomusten laatijoita myös historioitsijoita. Adjektiiveilla väritettyjen substantiivien lisäksi myös hauskat lausenimet ovat hyvin tiedossa. Tanssii Susien Kanssa on Kevin Costnerin ekologinen moderni western, jossa valkoinen mies löytää luontosuhteen kesyyntyvän suden avulla. Oikeita intiaaneja taas olivat Vanha-Mies-Joka-Pelkäsi-Hevosiaan ja Kapteeni Jack, joka tunnettiin myös nimellä Mies Jota Närästää.
Kuitenkin kaikki intiaanitarinoihin vähänkään tutustuneet tietävät, että heillä oli myös ”oikeat nimet”. Moni näistäkin nimistä on tuttu: Geronimo, Hiawatha, Pocahontas, Winnetou ja Chingachgook ovat kaikki Villin Lännen viihteestä tuttuja intiaaneja, joilla on enemmän tai vähemmän oikeasti eläneet esikuvat.
Kuvailevat intiaaninimet ovat kuitenkin yleisempiä sekä viihteessä että dokumentaarisissa teksteissä. Ne toisaalta tuovat henkilöitä lähemmäksi lukijaa, mutta lopultakin ne myös vahvistavat kuvaa intiaaneista primitiivisenä kansana, joka on henkisesti lapsen tasolla.
Mistä intiaanien nimet lopultakin tulivat? Miten intiaanit antoivat toisilleen nimiä? Oliko intiaaneilla nimipäiväkalenteria? Riku T. Hämäläinen tutkii Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella Yhdysvaltain tasankointiaanien kilpien olemusta, joten hän varmaan osaa vastata.
isä antoi
Luin vasta äskettäin (voi kun en muista mistä eli varma tietolähde), että lapsen nimeksi tuli ensimmäinen asia, jonka isä näki tullessaan tiipiistä ulos lapsen juuri synnyttyä.