Mara, peijooni ja Namibian Martit

Tänään onnittelemme laskutavasta riippuen kolmatta tai viidettä suomalaista Nobel-palkinnon saajaa Martti Ahtisaarta ja pohdimme Martin vaikutusta suomalaiseen ja namibialaiseen kielenkäyttöön. Aivan oikein, varmaan kaikki suomalaisethan ovat kuulleet tarinan siitä, miten Martti Ahtisaaren työ Namibian demokratian ja itsenäisyyden eteen innosti namibialaisia niin paljon, että Martti-nimisiä poikalapsia vilisee Windhoekin kaduilla.

Mutta aletaan kotimaasta. Martti Ahtisaari valittiin Suomen tasavallan presidentiksi suurella innolla vuonna 1994. Kyseessä oli ensimmäinen suora presidentinvaali ja kansalla oli vahva olo siitä, että nyt karistetaan suomalaisesta elämästä viimeisetkin vanhan vallan tomut pois. Mauno Koivisto oli hallinnut jo kaksi kautta Kekkosen jälkeen, mutta hänkin oli pitkän linjan poliitikko ja tuttu ministerinpallilta jo vuodesta 1968 saakka. Martti taas tuli suoraan YK:n päämajasta New Yorkista ja Afrikasta. Ahtisaaren valttina pidettiin sitä, että hän ei ollut ryvettynyt maamme politiikassa. Ehkä jokin Kekkosen kauden aiheuttama trauma oli aiheuttanut sen, että poliittisesta kokemuksesta oli tullut rasite. Toisaalta sama kokemuksen halveksiminen näkyy erilaisissa rekrytoinneissa yhäkin jopa ikärasismiksi saakka.

Presidenttinä Ahtisaari teki mitä odotettiinkin, arkipäiväisti maan johtajan viran. Martista tuli Mara, jota nähtiin eri puolilla maata aivan uuden instituution, maakuntamatkojen, viemänä. Sanat laastari ja lakeerikengät saivat uutta hohtoa, kun Ahtisaari palasi Ruotsiin suuntautuneelta matkalta laastari otsallaan läskipohjakengillä liukastumisen jäljiltä.

Myös leppoisa koko perheen kirosana peijooni tuli kuuluisaksi Ahtisaaren ansiosta. Missä yhteydessä hän sen tokaisi, on useimmille epäselvää, mutta yhtä kaikki tuo lurjusta merkitsevä sana juontuu ruotsin sanasta spion, joka oikeastaan tarkoittaa vakoojaa. Ruotsin murteissa spion alkoi merkitä myös kelmiä ja petkuttajaa, jossa merkityksessä se lainautui myös suomeen. Ensimmäinen maininta sanasta löytyy jo Lönnrotin vuoden 1886 sanakirjasta muodossa peijuoni.

Kaikista presidenteistä kerrotaan vitsejä, mutta Martti Ahtisaari on vitsien määrässä yhä omaa luokkaansa. Monilla internetin vitsipalstoilla Martti saa edustaa presidentti-instituutiota ainoana edustajana. Ikävä kyllä Mara-vitsit eivät operoi samalla hersyvän kansanhuumorin aaltopituudella kuin esimerkiksi Kekkos-kaskut. Latteiden tuotosten suurin inspiroija on Ahtisaaren pyöreä ulkomuoto ja persoonallinen kävelytapa. Lapsellisten vitsipalstojen Mara-vitseistä voi ehkä aistia sen jälki-kekkoslaisen vapauden riemun, kun kansalainen voi sanoa presidentistä mitä haluaa, eikä kukaan suutu. Sananvapaus on sananvapautta, vaikka toteutus olisikin kaikilla mittapuilla ala-arvoista eikä edes hauskaa.

Mutta mikä on totuus Marttien esiintymisestä namibialaisessa nimistössä? Miksi Martteja vilisee Windhoekin kaduilla? Nimitutkija Minna Saarelma on tutkinut namibialaista nimijärjestelmää, joten kysytäänpä häneltä.
– – –
aristoteles(at)yle.fi