Harva kaduntallaaja lienee eri mieltä siitä, onko Minna Canth ansainnut oman liputuspäivänsä. Jostain syystä kuitenkin tuntuu siltä, että suurin osa meistä pitää tätä ensimmäisen oman liputuspäivän saanutta suomalaista naista etäisenä ja antiikkisena historian hahmona. Niin kuin kuivia suurhenkilöitä pidetään: ansiokas omana aikanaan, mutta nyt jo vanhentunut.
Etenkin Minna Canthin kohdalla tämä on ikävää, koska jo hänen elämäkertansa lukeminen antaa tuhdin annoksen niin sanottua lihaa kansallisen suurhenkilön luiden ympärille. Hänestä tuli maamme ensimmäinen suomenkielinen naiskirjailija ja merkittävä näytelmäkirjailija, vaikka hän ei syntynyt oppineeseen luokkaan. Hänen isänsä oli tamperelainen puuvillatehtaan mestari Gustav Vilhelm Johnsson ja äitinsä Lovisa Ulrika oli aiemmalta ammatiltaan kotiapulainen.
Minnan vanhempien ajatuksena oli varmaan kouluttaa tytär hyvää avioliittoa varten porvarilliseen säätyyn. Kaikkien yllätykseksi Minna kuitenkin päätti jatkaa opintojaan kainoutta, käytöstapoja ja ranskan kieltä painottaneen tyttökoulun jälkeenkin. Hän lähti opiskelemaan Jyväskylän seminaariin, jossa koulutettiin tulevia kansakoulunopettajia. Opinnot keskeytyivät kahden vuoden kuluttua, kun hän avioitui seminaarin opettajan Johan Ferdinand Canthin kanssa.
Minna Canthista ei tullut kansakoulunopettajaa, mutta aikamoinen julistaja kuitenkin. Perheeseen syntyi seitsemän lasta, mutta Minna kirjoitti Keski-Suomi ja Päijänne –lehtiin aktiivisesti niin uutisia, poliittismoraalisia kannanottoja raittius- ja naisasioista sekä tietenkin novelleja. Näytelmien kirjoittaminen tuli Canthin repertuaariin mukaan samoihin aikoihin, kun hänen miehensä kuoli vain neljäntoista aviovuoden jälkeen. Suomenkielisistä näytelmistä oli pula ja Canthin esikoisnäytelmä Murtovarkaus kelpasi heti Suomalaisen teatterin ohjelmistoon.
Tässä vaiheessa Canth lapsineen muutti Kuopioon hoitamaan ensin isältään perimäänsä kangaskauppaa ja sitten myös veljensä sekatavarakauppaa. Hän sai ne menestymään ja saattoi nyt vakavaraisena naisena tilata ulkomailta mitä kirjoja halusi ja mikä tärkeämpää, kirjoittaa mitä halusi.
Eikä Canth todellakaan kysellyt lupaa näytelmien aiheisiin kriitikoilta tai keneltäkään muultakaan. Hän kuvasi suorasukaisesti yhteiskunnan vähäosaisimpia ja etsi syitä kurjuuteen sieltä, mistä moni mieskään ei niitä uskaltanut etsiä. Niinpä Canthin näytelmien ensi-illat olivat usein skandaaleja ja vaativatpa valtiopäivämiehet jopa niiden esityskieltoa.
Canthin yhteiskunnalliset teemat ovat hätkähdyttävän epämiellyttävästi tuttuja omasta ajastamme. Yhä tänäkin päivänä joudumme ihmettelemään, mitä tapahtuu, kun hyvinvointi jakautuu yhteiskunnassa liian epätasaisesti, vaikka sitä nykyään kutsutaankin dynaamiseksi palkkarakenteeksi. Ja vaikka tasa-arvon puolesta on taisteltu jo 1800-luvun lopulta, vieläkään emme voi hylätä vanhentuneena Minnan ajatusta siitä, että niin kauan kuin sukupuolten suhde ei perustu tasa-arvoisuuteen, ei voi puhua rakkaudesta, ei oikeusvaltiosta eikä yhteiskunta voi merkittävästi kehittyä.
Minna Canthin jääminen miespuolisten kirjallisten kansallissankareiden varjoon on omituista, mutta toisaalta hyvin ymmärrettävää. Aktiivisen naisen toiminta monella elämänalueella karttaa luokitteluita. Hän taisteli naisten oikeuksien puolesta, mutta hän oli samalla suurperheen äiti. Hän puhui voimakkaasti tieteellisen maailmankatsomuksen ja evoluutioteorian puolesta, mutta silti hän oli vakaumuksellinen kristitty. Hän oli tuottelias omaääninen nerokas kirjailija ja ihmisten kuvaaja, mutta koska hän oli myös kauppias, hänestä ei saa boheemin taiteilijan perikuvaa.
Kaiken kaikkiaan Minna Canth on aivan liiaksi oma itsensä mahtuakseen ahtaisiin stereotypioihin ja kapeitten maailmankatsomuksien keulakuvaksi. Toisaalta kukin maailmanaika löytää Minnan toiminnasta oman kulmansa ja voi juhlia häntä milloin köyhien puolustajana, milloin tasa-arvon puolustajana, milloin radikalismin ja kristillisyyden yhdistäjänä tai tasa-arvoisen koulutuksen ajajana.
Miten nykyajan näytelmäkirjailija Laura Ruohonen näkee Minna Canthin? Siitä kertoo seuraavassa paitsi Ruohonen itse, myös katkelmat hänen kirjoittamastaan näytelmästään Suurin on rakkaus, jossa Minna Canth on yksi henkilöistä. Näytteet on lukenut Erja Manto.
- - -
aristoteles(at)yle.fi
Kiitos Minnasta!
Kiitos erinomaisesta ohjelmasta ja Minna Canth osiosta. Meikäläistä Minna on vainonnut pikkupojasta lähtien, kun äitini Ritva Ahonen kuului Minnoihin ja oli aikanaan seuran puheenjohtaja. Sittemmin sain olla mukana edesmenneen leijonakuningattaren Marjatta Cronwallin hienossa TV-näytelmässä "Jos pistäisi hevoset hyppimään pilttuissaan"- joka oli varsin kunnianhimoinen henkilökuva Canthista. Nimiroolissa oli Eriika Magnusson.
Nyt ohjaan Työväenopistolle hurjaa spektaakkelia nimeltä SUOMIKONEPISTOOLI, enskari 6.5. Tulossa hulvaton ns. sample-näytelmä, jossa on oman tekstini ohella sitaatteja sieltä ja täältä. Kansallissankarina toimii Jaana. Ohessa kohtaus, jossa Jaana goes Minna....Kaikkea hyvää! Terveisin Marde/martti.makela1@welho.com
I. 3 Kovan onnen lapset 1918
Kertoja 1.
Kauan nukkui Jaanan tahto.
Kertoja 2.
Ja kansa herroille rikkaudet tappeli.
Kertoja 1.
Ja kansa kärsi.
Kertoja 2.
Kärsi ja kihisi.
Kertoja 1.
Ja Herran vuotena 1918 Jumalpelonaikana, Jaanan tahto nousi. Nousi Toprana. Ja kiitos Minna Canthin!
---------------------------------------
Talonpojat nojailevat aitaan ja lapioihin. Päämajassa
porvarit juhlii
Mikko.
Siellä ne vaan juhlii..... vaan nyt loppui entinen leikki ja toinen alkaa.
Silja
Mikko älä! Pahan hengen yllytyksiä tuo on, ei muuta.
Jaana/Topra
Ei... ei! Kyllä se paha henki on muualta kun täältä kotosin!
Miehet.
Näin on!
Antti
Aikansa tätä kestää, mutta lopulta mieli kumminkin myrtyy.
Jaana.
Täs onkin poikia, jotka eivät herroja pelkää eivätkä kumarra!
Silja
Ja mikä teille tulee eteen kun ei ole työtä eikä ruokaa?
Jaana.
Yks'hävinnee kaikki. Jos menetämme niin sanoppa, mitä menetämme?
Silja
Hyvän omantunnon menetätte.
Jaana.
Hyvän omantunnon? Mistä syystä? Siitäkö, että puoliamme pidämme ettemme anna tappaa itseämme nälkään. Että tahdomme elää? Eikö se ole joka ihmisen oikeus? Ja emmekö me ole ihmisiä?
Silja.
Kuka sitä kieltää. No voi hyvä Jumala…
Jaana.
Mutta ehkä nyt onkin Jumalan tahto, että köyhä väki nousee rikkaita vastaan? Ehkä Jumala aikoo lopettaa heidän hekumallisen elämänsä ja kostaa kaikki vääryydet?
Mikko
Päivänselvä asia! Se ei enää puheista parane, eikä pitkistä tuumista! Rikkaat ne meitä ahdistaa, mepä ahdistamme niitä vastaan!
Antti.
Mutta mitä me näillä käsivarsillamme teemme? Sano. Työtä ei saa vaikka rukoilisi polvillaan.
Jaana.
Kuule Antti. Nämä miehet eivät ryvetä polviaan kenenkään edessä, eikä päätä kumarreta, muista se.
Antti
No sitten syttyy sota…
Mikko
..Ihan tavallinen sota, joita on ennenki ollut! Sodissa ryövätään ja tapetaan, mutta sodissa se on laillista kaikki…
Jaana
Niin…sodissa se on laillista kaikki….
(Talonpojat tuijottavat päämajaa murhaavasti.)
Päämajassa.
Porvari 1.
Mita siellä pihalla nyt oikein mekkaloidaan?
Porvari 2.
Härregoot että jaksavatkin!
Porvari 1.
Toleraanssia talonpojill!
(Kaikki hihittavät.)
Porvari 3
Juu, juu, kun löytyisi vielä Städningiä!
Porvari 2
No mutta mitä ne tahtovat? Mikä on heidän…. Anakonda!?
Louhi
No väliäkö tuolla? Vähän shimmer, vähän shämmer ja vähän o'lalaa ja kansa kyllä unohtaa!
Louhi
Butleri! Olkaa niin fiini ja käykää kysymässä mitä ne bundet nyt härdellöivät.
Butleri
Selvä on. (Jaanan joukoille) Mikä on teillä hätä?
Jaana
Kaiken kesää pusersimme hikeä maata haratessa, kiveä kolkuttaessa. Ja kun tuli syksy, niin työstä pois. Eikä armoa ollenkaan, vaikka nälkään nääntyisi joka kynsi.
Onko se oikein semmoinen?
Köyhät
Ei, ei ole !!
Jaana
Kauan olemme kestäneet, nyt emme hellitäkkään, ennenkuin herrojen pää on tuolla meidän polviemme tasalla. MEILLÄ EI OLE LEIPÄÄ!
Kaikki
Ei ole leipää!! Ei ole leipää!!
Butleri
Kenkku juttu sinällään… käyn ilmoittamassa. (Louhelle) Kansalla ei ole leipää
Louhi
Ei leipää? No syökööt sitten leivoksia! (Porvarit nauravat)
Butleri.
Minä ilmoitan (talonpojille) Johtaja kehotti teitä syömään leivoksia.
Jaanan joukko
Ananasta ahmi, hotkaise pyy, loppusi porvari lähestyy!!!
Butleri
Tänne päin olkaa hyvät.
Louhi+ Porvarit
Tämähän on intresanttia…tulee vähän spennunkia ja emotsionaalia! Ack, ack, ack!
Pihakestit. Talonpojat ihmettelevät. Porvaristo sipsuttaa paikalle
ja ihastelevat talonpoikia hihitellen ja hykerrellen. Shamppanjaa tarjoillaan
Jaana
”Kansa pyysi leipää, mutta saiko kansa leipää….”
Louhi
Tyst ny och tango!
SOTA 3 tanssien
Louhi.......................
Musiikki seis! Sinä et osaa leikkiä nätisti, etkä tyytyä osaasi!
Jaana
Semmonen laki ja semmonen järjestys! Rikkaita nostetaan ja köyhiä poljetaan… Rikkaita laki suojelee, mutta meitä se vainoo!
Louhi
Älä sinä ala järjestystä ja lakia vastaan , Topra.
Jaana.........................
Koston päivä ja rangaistuksen hetki teille Jumalan tahdosta koituu. Ottakaa se vastaan nöyrästi.
Louhi.........................
Nyt sinä astuit punaisen viivan yli! Typeryytesi ei ota talttuakseen, taltutetaan sitten henki! Hovimestari! Teloita tämä roskasakki.
Butler
Anteeksi?
Louhi
Teloita heidät!
Porvarit
Voi voi, nyt on fiilinki pilalla ja paha mieli. Tämähän ei koske enää meitä, joten heippa!
Butler
Nyt en aivan ymmärrä…
Louhi
Pitääkö sinua vähän ymmärryttää! Nappi otsaan kaikille!
Jaana
Teidän lakinne ja oikeutenne, niitähän minun pitikin ampua. Tulkaa kaikki kattomaan! Täällä tapetaan omia!
Butler
Anteeksi, ei mitään henkilökohtaista…
(Aseiden rätinää, talonpojat kaatuvat kuolleina maahan.)
LOUHI
Ja nyt pestään tämä ikävä episodi mielestämme. Juhlat jatkukoon
PORVARIT
Jippii! Baila baila och uua hela natten!
I. 4. Talvisota ja jälleenrakennus
(radiohäirintä: Iitin Tiltu+ pommikoneet)
LOUHI
Mitä nyt, vad händer?
BUTLER
Venäläiset hyökkäävät
PORVARIT
Titta mina händer!
LOUHI
Mitä teemme? Sampo, Sampo auta!
(Kaikki kuuntelevat Sampoa)
LOUHI
Sampo antoi neuvon! Me voimme kelata tilanteen taaksepäin ja herättää kuolleet! Vuoden -18 ikävää episodia ei koskaan ollutkaan
PORVARIT
Jippii! Ikävää episodia ei koskaan ollutkaan. Bårtta med vinden !
BUTLER
Toivottavasti ei sattunut kovin pahasti…(telotetut herää)
LOUHI
Ollaan kavereita taas! Kamrater… Tovereita…Nyt kaikki yhteen hiileen yhteisen Suomen puolesta… (porvarit sparraa mukana)
JAANA
Ai tovereita, no, oli menneeksi… Kuten jo muinoin sanoin, mis sie tarviit oikein hyvää naista, täss siul on sellanen! (Louhi antaa Jaanalle KP:n)
KAIKKI
Hurraa!