Viime lokakuussa internetiin levisi lista 50 000 suomalaisen salasanoista ja muista verkkopalvelujen tunnistetiedoista. Listan tekijät olivat syyllistyneet rikokseen ja heidät löydettiin lähes yhtä helposti kuin miten he olivat salasanalistan saaneet kaivettua esiin eri verkkopalveluista.
Kiinnostavaa uutisessa oli paitsi moisen hämärähomman helppous myös listalta kerätty salasanojen suosituin viisikko. Listan mukaan suomalaisten viisi suosituinta salasanaa ovat: salasana, 123456, perkele, 12345 ja qwerty.
Salasana salasana saattaa edustaa jonkin sortin alkeellista huumoria tai sitten viitata tyhmyyttä lähenevään mielikuvituksettomuuteen. 123456 ei myöskään edusta korkeampaa ajattelua, kuten ei menestyssalasanan neljänneksi sijoittunut lähisukulainen 12345 .
Salasana perkele sisältää mitä ilmeisimmin vahvan suomalaisugrilaisen primitiiviviestin tietokoneistunutta nykymaailmaa kohtaan. Listan numero viisi, qwerty, taas edustaa kansainvälistä salasanaperinnettä parhaimmillaan. Nuo kuusi kirjaintahan, q, w, e, r, t, ja y ovat kirjoituskone- ja tietokonenäppäimistön ensimmäiset kirjaimet ylhäällä vasemmalla.
Qwerty-näppäimistö kehitettiin 1800-luvun lopulla kirjoituskone Remingtonin tehtaalla, hidastamaan konekirjoitusta. Tuonaikaiset kirjoituskoneiden kirjasinvarret menivät helposti ristikkäin ja jumiutuivat, jos kirjoittaja oli liian nopea. Qwerty-näppäimistöllä englannissa tarvittavat kirjaimet saatiin niin etäälle, että näppäinten paukutuksen tempo hidastui sopivasti.
Kiehtovasta historiastaan huolimatta näppäimistön ensimmäiset kirjaimetkaan ei kuitenkaan ole kovin kummoinen salasana ainakaan jos sen tarkoitus on pysyä salaisena.
Erilaiset salasanat ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet huimasti. Kun alunperin sala- ja tunnussana oli merkki kuulumisesta johonkin salaseuraan tai vartiovuoroon saapuvan sotilaan todiste aikeistaan, nyt salasanaa tarvitaan, jotta voisi päästä mukaan siihen yhteiskunnan osaan, joka toimii tietokoneilla: pankkiin, kirjastoon, verkkokauppaan, Kelan verkkopalveluihin jne. Eli virtuaaliyhteiskuntaan. Ja todellisessakin yhteiskunnassa tarvitaan ainakin se salasana, joka lukee Kela-kortissamme: sosiaaliturvatunnus.
Ensimmäinen laajalle levinnyt jokamiehen koodi oli 1980-luvulla katukuvaan ilmestynyt pankkiautomaatin nelinumeroinen tunnusluku. Tarinan mukaan tunnusluvussa on neljä kirjainta siksi, että automaatin keksijä kysyi kotona vaimoltaan, montako numeroa tämä voisi kyetä muistamaan. Pariskunta päätyi neljään numeroon.
Salasanoista on tehty runsaasti huumoria. Sarjakuvassa tietokone kysyy miehen salasanaa. Mies kirjoittaa: penis. Tietokone vastaa: salasanasi on liian lyhyt. Moni muistaa kieltolain ajalle sijoittuvat Marx-veljesten elokuvan Hevosen sulat, jossa mykkä Harpo esittää salakapakan tunnussanan miekkakala vetämällä takkinsa taskusta esiin täytetyn miekkakalan.
Salasanat ovat silti vakava asia kaikille niille miljoonille, jotka sen vuosittain unohtavat ja niille krakkereille, jotka koettavat välttää oikeisiin töihin menemisen tai muuten vaan haluavat pönkittää häiriintynyttä itsetuntoaan tonkimalla viattomien ihmisten salasanoja nettipalveluista.
Tänään siis puhumme siitä, mistä ei saa puhua — niin kuin metsäsuomalaiset eivät saaneet puhua karhusta eivätkä Kekkosen ajan suomalaiset ryssästä. Me puhumme salasanoista ja kukapa paremmin asiasta tietäisi kuin tietokonemaailman yleisasiantuntija Petteri Järvinen.
- - -
aristoteles(at)yle.fi
Qwerty-näppäimistöstä
Ohjelmassa esitettiin varsin yleinen väite, että Qwerty-näppäimistö kehitettiin hidastamaan kirjoitusta. Tämä väite perustuu ajatukselle, että kymmensormijärjestelmällä kirjoittaminen Qwertyllä on hitaampaa kuin optimaalisemmin tehdyllä näppäimistöllä. Tämän päättelyn ongelma on se, että kymmensormijärjestelmä kehitettiin vasta noin 15 vuotta Qwertyn omaksumisen jälkeen. Todennäköisin syy Qwertyn omaksumiseen on se, että kun yleisimmät kirjaimet ovat sivuilla, ei kirjasinvarret mene sekaisin niin helposti.