Sammon selitykset

Jos suomalaiset olisivat aina tienneet, mikä Sampo on, kansallinen itsetuntolitaniamme kuuluisi varmasti Sibelius, sauna, Sampo ja sisu. Sampo on keskeinen osa kansalliseepostamme Kalevalaa, mutta sen olemus on kuitenkin liian vertauskuvallinen ja hämärä jotta se mahtuisi yhteen iskulauseeseen.

Sampo tunnettiin jo ennen Kalevalaa. Carl Axel Gottlund julkaisi Taalainmaalta sävseniläiseltä Maija Turpiaiselta kuulleensa tarinan sampaan ryöstöstä vuonna 1818 kirjassaan Pieniä Runoja Suomen Poijille Ratoxi. Myös Topelius ehti mainita Sammon ennen kuin Lönnrot kirjasi ylös ensimmäisen Sampo-runonsa 1832. Kalevalassa Sampo mainitaan kymmenessä runossa, ja sen vaiheet takomisineen ja ryöstämisineen ovat eepoksen olennaisia taitekohtia.

Alunperin runonlaulajat ovat oletettavasti tunteneet Sammon merkityksen. Mutta enää 1800-luvulla eivät runonlaulajatkaan osanneet Sammolle täsmällistä selitystä antaa. Maksima Riikosen mukaan Sampo on kannel, Timo Karhusen mukaan laiva, Osmossa Pappisen mielestä Sampo on tähdet ja kuu ja Anni Lehtosen mukaan jauhinkivet. Lönnrot kertoo, miten eräs runonlaulaja selitti sen maaksi, jossa suomalaisten esi-isät asuivat. Runonlaulajat ovat selittäneet sen myös myllyksi.

Lönnrot itse esitti teorian, että Sampo olisi muinaissuomalaisten jumalkuva. Legendaarinen kielimies M.A. Castrén törmäsi sammakkoa tarkoittavaan Sampoon erään taudinmanausloitsun yhteydessä. Castrén päätyi matkoillaan buddhalaiseen temppeliin ja kuuli kertomuksen, jonka mukaan kaikkein vanhin ja arvostetuin buddhalainen temppeli on mongolilaisen ääntämyksen mukaan nimeltään sampo. Myöhemmin Castrén kuitenkin esitti, että sampo on se sankariyritys, josta suomalainen eepos kertoo, ja Väinämöinen se sankari, johon tapahtumien koko ketju on kiinnitetty, niin kuin ne Homeroksella kaartuvat Akhilleuksen ja Odysseuksen ympärille. Hänen mukaansa Sampo on jonkinlainen talismani.

Saksalainen professori Jacob Grimm teki Kalevalaa tunnetuksi maailmalla. Hän käsitti Sammon saksalaisen perinteen mukaan toivomusesineeksi. Carl Axel Gottlund julkaisi oman kansanrunoelmansa Otava kolme vuotta ennen Vanhaa Kalevalaa. Hän kritisoi Lönnrotin työtä ankarasti mm. pehmeröksi ja sekamelskaksi ja esitti, että Sammon idea on siinä, että sitä ei voi lopullisesti selittää.

Suomalaisen kansanrunoustieteen perustaja Julius Krohn ja hänen poikansa Kaarle ehdottivat, että Sampo oli aurinko. Teosofisen liikkeen merkkimies Pekka Ervast rinnasti Sammon tiibetiläiseen elämänpuu-myyttiin ja uskontotieteilijä Uno Harva jatkoi samaa linjaa.

Kuuluisa kielimies E.N. Setälä kirjoitti Sammosta kokonaisen kirjan, jonka mukaan Sampo on maailmanpatsas, ja kirjokansi tarkoittaa tähtitaivasta. Setäläkään ei kuitenkaan käsittänyt, miten maailmanpatsaan tai elämänpuun ajatus on voinut johtaa Sammon takomiseen Kalevalassa.

Paavo Haavikko esitti runoelmassaan Kaksikymmentä ja yksi, että Sampo on yksinkertaisesti Bysantin kultarahan valmistukseen tarvittava välineistö, jonka suomalaiset ryöstivät v. 1041. Ja kuuluisan huurupään Ior Bockin sukusaagassa Sampo on Pukin perheen esi-isä ja ihmisrodun yhteinen sukupuu sekä perimä. Ja onpa kuultu myös teoria siitä, että Sampo eli kirjokansi on yksinkertaisesti kirja, kirjoitettu sana, jonka viisaudella vauraus kertyy.

Tänään kysymme, mitä valoa Sammon pimeyteen voisi tuoda tähtitiede ja sen historiaa tutkiva haaransa arkeoastronomia. Yksi Suomen harvoja arkeoastronomeja on Marianna Ridderstad, joka on tutkinut sammon mysteeriä tähtitaivaan valossa ja yhdistänyt tuloksensa aiempaan, lähinnä kielitieteelliseen tutkimukseen jännittävin tuloksin.
- - -
aristoteles(at)yle.fi