Yhdysvalloissa asuu 71 vuotta vanha mies nimeltään Jerry Lee Lewis. Pianistinakin tunnettu Jerry tuli nuorena miehenä kuuluisaksi laulamalla suurista tulisista palloista, soittamalla painoa jalallaan ja menemällä naimisiin alaikäisen serkkunsa kanssa.
Viiime vuonna Lewis julkaisi uuden väkevän levyn Last Man Standing, jonka kappaleissa on monta kantrihenkistä makupalaa. Yksi näistä on Kris Kristoffersonin kynäilemä The Pilgrim eli pyhiinvaeltaja. Kunnon kantrikappaleen tapaan Pilgriminkin sanoitus on retorisesti kadehdittavaa tasoa. Sieltä löytyy rivi, joka tuntuu heti siteeraamisen arvoiselta:
Going up was worth the coming down.
Vau mikä kiteytys, etenkin megalomaanisen suursuosion ja sen jälkeisen rappiokauden kokeneen rokkarin suusta laulettuna! Siinä on elämänkokemusta ja perspektiiviä vaikka nuoremmille jakaa!
Mutta kuten joskus käy, suomeksi käännettynä ajatus tuntuu latistuvan: nousu oli laskun arvoinen — eihän tässä ole samaa monimerkityksellisyyttä kuin Kristoffersonin alkuperäisessä ajatelmassa. Epätoivo on iskemäisillään ja uusi sitaatti unohtumaisillaan, kun käteen sattuu Erkki Tantun 30 vuotta vanha sananlaskukokoelma Viisastellast vähä. Sieltä löytyy Hämeestä kerätty viisaus, joka on kuin suoraan Jerry Lee Lewisin suusta:
Kun riemunkin muistaa niin tuskankin kestää.
Huh, nyt alkaa tuntua selvältä, että Kris Kristofferson on käynyt muinaisessa Hämeessä keräämässä materiaalia teksteihinsä tai sitten hänkin lukee Erkki Tantun kirjoja! Mutta ei se mitään: Kun riemunkin muistaa niin tuskankin kestää!
Bonskottaus
Kiehtovaa. Entäpä jos kääntää: "Matka ylös oli laskun arvoinen"? Menee sarkasmin puolelle, jos sitä soveltaa yöhön asti venyneen lounaan päätteeksi, kun menee kuittaamaan ravintolassa, mutta entä pitkässä hiihdossa?
Apropojunnilas, olisi kiintoisaa kuulla aristotelinen kanta AC/DC:n ex-laulajasta muovattuun uudissanaan "bonskotata", sillä muistelen tämän palstan pitäjän asiaa harrastaneen. Sanaa on kartoitettu polkassa:
http://varapygmi.blogspot.com/2007/01/ern-termin-anatomia.html