Skip navigation.
Home

Hyvän puheen tärkein ominaisuus!

|

Kesän juhlien, lakkiaisten, kesähäiden ja niiden kuuluisien kaikenlaisten kissanristiäisten puheita kannattaa alkaa suunnitella jo ajoissa. Näin toukokuun loppupuolella on hyvä virittäytyä tulevaan puhetehtävään ja miettiä omia lähtökohtiaan haasteellisessa suorituksessa.

Hyvä puhe ei ole liian pitkä. Hyvä puhe herättää tunteita ja panee ajatukset liikkeelle. Joskus hyvä puhe on myös hauska. Hyvää puhetta kannattaa laatia hartaudella eikä ole noloa kääntyä ammattiauttajienkaan puoleen: kirjastoista löytyy paljon apua hyvää puhetta suunnittelevalle.

Vaikka retoriikka on yhtä vanha keksintö kuin helleeninen maailmankuva, tänäkin vuonna on ilmestynyt oppaita puheen laatijalle. Juhana Torkki esimerkiksi erittelee kirjassaan Puhevalta, että Ciceron neuvojen mukaan puhetta suunnitellessa kannattaa selkiyttää itselleen kolme asiaa: Mitä sanon? Missä järjestyksessä sanon? Millä tavalla sanon? Siitä se lähtee niin kuin ruoanlaittokin parhaimmillaan: selkeistä konstailemattomista perusasioista.

Aristoteleen kantapään sitaattivinkkiosasto tyytyy näin kesän kynnyksellä antamaan kesän puheita varten yhden sitaattivinkin. Kun aloitat puheesi, älä yritä olla hauska sanomalla: leidiis änd henkselmen. Mikä oli joskus hauskaa Turhapuro-elokuvassa, ei välttämättä ole hauskaa enää.

Keikkaspiikit

Voisiko Aristoteleen kantapää napauttaa eetteriin muutaman vinkin keikkaspiikkejä ajatellen? Artistit tuntuvat usein tahmovan ja touhuavan varsin mitäänsanomattomien lausahdusten parissa. Kyseiselle neuvolle voisi olla ylenpalttisestikin tarvetta mainittua kohderyhmää ajatellen. Ja toisaalta asiantunteva yleisö voi (oikein tiukan paikan tullen) tiedoillaan avittaa hukkaan joutunutta vokalistia tai muuta mikin varressa heiluvaa.

Joonas JNS

Siserointi koskee kielikorvaan

Vaikka vuosien mittaan on ollut monenlaista käytäntöä, tulisi
Aristoteen kantapäänkin mielestäni palata muinaiseen tapaan ääntää
latinan c-kirjaimet k:na. Muussa tapauksessa saatamme me sivistymättömät kuuntelijat joutua naurunalaisiksi käydessämme Latinassa turistimatkoilla.
terveisin sankarimatkailija alias Yrjö Manerva

Sisero ei soita selloa!

Vanhalla latinistilla meinasi jäädä caesarsalaatin krutonki kurkkuun, kun hän kuuli karmean lausuntaerheen, jonka jäsen Heikura teki hyvää puhetta käsitelleessä jutussa.

Eikä ole noloa kääntyä ammattiauttajienkaan puoleen, jos ei osaa jotakin sanaa oikein lausua. Klassisessa latinassa, jota myös Cicero, Caesarin kera edustaa, c sanotaan aina k-äänteenä.

Muistisääntönä olen kuullut joskus seuraavan arvoituksen:

"Kumpi on oikein, Sisero soittaa selloa vai Kikero koittaa kelloa?"

Vastaus voi tietysti olla vaikea muistaa, mutta Sisero ei todellakaan soita selloa.

Nyt kyllä särähti.

Raicca

cucullus non facit monachum

Puhe ylioppilaalle
- kaapu ei tee munkiksi - vaan munkkilupaus (köyhyys, kuuliaisuus, naimattomuus)
- valkolakki ei tee ylioppilaaksi vaan ... (köyhyys, kuppilat ja saamattomuus - vai joku muu)

Tuossa kyselijälle pieni apu
terveisin pastori Harjavallasta.

C:n ääntämisessä monta mallia

Latinan kieltä puhutaan pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa Rooman valtakunnassa ajanlaskun alussa puhutulla tavalla (rekonstruktio), jossa kaikki c-kirjaimet ääntyivät k:na. Kaikki maat ei eivät ole kuitenkaan ottaneet latinan kielen lähtökohdaksi tätä aikarajausta. Käytössä on myös esimerkiksi lääkärien käyttämä keskiaikaisen latinan ääntämys, jossa c ääntyy k:na vain a:n, o:n, u:n ja konsonanttien jälkeen. Muulloin c ääntyy s:nä. "Sisero" ei siis ole yksiselitteisesti väärin.