Kalevalanpäivää odotellessa ja olympialaisista toipuessa tekee mieli yhdistää suomalainen ja muinaiskreikkalainen perinne. Muinaiskreikassa ei varmaan talviolympialaisia vietetty, mutta ajatus urheilijoiden tasa-arvoisesta keskinäisestä mittelystä on kotoisin tarujen Kreikasta Olympos-vuoren juurelta.
Hiihtäminen on puolestaan kotoisin tarujen Kalevalasta, sanoivat norjalaiset mitä tahansa. Kun Lemminkäisen piti päästä jahtaamaan hirveä, hän lähti pohjoiseen Kauppi-nimisen lappalaisen kartanoon suksia teettämään.
Ja Kauppihan teki, teki lylyn eli vasemman jalan pitkän liukumissuksen ja teki kalhun, eli oikean jalan lyhyen potkimissuksen, jonka pohjassa oli nahkaa. Ja kummassakin oli jalansija nimeltään päläs. Kädessä ei ollut sauvoja vaan keihäs.
Saatuaan sukset valmiiksi Kauppi haastoi maamme nuorison hiihtoharrastuksen pariin:
“Liekö tässä nuorisossa,
kansassa kasuavassa
tuon lylyni lykkijäistä
kalhun kannan potkijaista?”
Ja onko tottakaan: mitäpä muuta nykyaikainen vapaa hiihtotyyli eli luistelu on, kuin lylyn lykkimistä ja kalhun kannan potkimista? Kun perinteinen tyyli on vaihdettu vapaaseen, ollaankin sujuteltu tuhansia vuosia kohti Kalevalaista hiihtoilmaisua!
Ja tätä ette usko: ensi viikolla hiihdon SM-kisat pidetään Tampereella urheilupuistossa, jonka nimi on Kauppi!
Joten ei muuta kuin sukset ulos survaiskaa, lylyä ladulla lykkikää!
Olympia, ei Olympos!
Pienenä korjauksena muuten hyvään juttuun: Antiikin Kreikan Olympian kisoja ei suinkaan käyty Olympos-vuoren läheisyydessä (yleinen väärinkäsitys), vaan paljon etelämpänä Peloponnesoksella sijaitsevassa Olympian lehdossa.
Kristian Kardén