Näin vaalien jälkeen silmiemme eteen avautuu kiehtovan kuhiseva hallituksen muodostamisnäytelmä. Tai: anteeksi teatteriväki, voiko näytelmäksi kutsua prosessia, joka etenee kaikkea muuta kuin käsikirjoituksen mukaan, ilman ohjaajaa ja näyttelijöidenkin kannalta amatöörivoimin? Ei voi, joten nyt Aristoteleen sitaattivinkkiosasto ottaa käsiinsä Jalkapalloilijan käsikirjan ja tutkii, olisiko siitä apua uusien kansanedustajien työssä.
Heti alkusivuilla kirja antaa vinkkejä: pelaa syöttöpeliä, mutta älä välttele vastuuta. Ei ole järkevä syöttää, jos vastaanottaja joutuu vaikeuksiin. Haa, tässähän puhutaan ihan selvästi hyvästä eduskuntaryhmähengestä puoluetovereita kohtaan!
Entä mitä ovat pelitaidot saman aukeaman vastapuolella: ennakointi, tasapaino, ajoitus, tarkkuus. Tämähän on kuin poliittisen retoriikan oppitunti!
Mitä pidemmälle Jalkapalloilijan käsikirjaa selaa, sen enemmän se vaikuttaa Poliitikon käsikirjalta. Vai mitä sanotte tästä vinkistä:varmista, ettei pallo jää jalkoihisi. Pysäytä se hieman eteesi, jotta voit laukoa, syöttää tai lähteä kuljettamaan. Havainnollisia ohjeita kenelle tahansa parlamentaarikolle menestykselliseen lakialoitteen ajamiseen!
Entä sitten hyökkäyspään pääpeli? Lue peliä ja pukkaa pallo tyhjään tilaan, johon pelikaverisi on etenemässä. Kyllähän siinä aivan selvästi muodostetaan vaalienjälkeistä hallitusta! Vaan senhän tiesi jo Ylen vaalitoimittajakin, kun hän vaalivalvojaisissa kysyi Kokoomuksen puheenjohtajalta: pukkaako nyt oikeistohallitusta?
Ei siis muuta kuin poliittiset nappulakengät jalkaan ja nurmikolle politikoimaan!
Jalkapallo sopii myös
Jalkapallo sopii myös vaalirahoitukseen eli kuka omistaa joukkueet ja mitkä ovat vedonlyönti kertoimet, kuka on tuomari jne.? Voisiko kansanedustajat arpoa koko kansasta, koska silloin he edustaisivat koko kansaa ?