Harvoin kohtaa Aristoteleen kantapään sitaattivinkkisektio sellaista suomalaisen kansanperinteen ja modernin sanaston yhdistelijää kuin tamperelaisen kaupunkilehden Torin päätoimittaja Mikko Honkanen. Honkanen kirjoitti kesän lopulla pääkirjoituksessaan Näsijärven rantaan suunnitellusta luksusveneiden osakesatamasta ja innostuu jutun lopulla kuvittelemaan Nässylle kansainvälisiä muskelivenekisoja.
Muskelivenekisat saavat jäädä omaan arvoonsa, mutta Honkasen siirtyminen villeihin näkyihin ansaitsee tulla esiin nostetuksi. Päätoimittajan ja kokeneen uutisveteraanin varmuudella hän aloittaa jutun viimeisen kappaleen lauseella:
Heitetäänpä lisää visiolöylyä.
Voiko villiä visiointia suomalaisemmin kuvata! Vaikka moderni muotisana visio aiheuttaisikin kuulijalle atooppista ihottumaa ja lievää ruttoa, visiolöylyn heittämiseen ei voi olla ihastumatta.
Joten ei muuta kuin opin saunaan kaikki ja visiolöylyä heittämään! Älkääkä unohtako visiovihtaa!
Kaksois- vai yksittäinen konsonantti?
Keskityn nyt l-konsonanttiin eli l-kerakkeeseen.
Julkipuhujilla ja autorisoiduilla julkistajillakin menevät sanat suureellinen ja suurellinen sekaisin. Ei tarvitse suorittaa opintoviikkoja logiikassa tajutakseen, että suureellinen johtuu sanasta suure (siis tilanteesta ja tarpeesta riippuen skalaari tai vektori), kun taas suurellinen (mahtaileva, pönäkkä, öky-) sanasta suuri.
Entä sitten kuulostaa ja kuullostaa! Edellinen on johdos sanaperheestä kuulla, kuuleminen jne. Kuullostamisen lähde on puolestaan kuulto, kuultaa.
Rikottavaksi pähkinäksi esitän: Mikä ero on sanoilla kuullostaa ja kuullottaa?
Leikkikäämme kielellä, leikkimällä kerää logiikan opintoviikkoja.
Vielä kuuleva Mummeli