Tähtitaivas ja sen tutkiminen on luonut monia kuuluisia ilmauksia. Monet näistä avaruudentutkimuksen sivutuotteista, kuten Galilein tokaisu se pyörii sittenkin, Apollo 13 -lentäjien Houston, meillä on ongelma tai ensimmäisen kuulennon ilmoitus maahan Eagle-modulin saapumisesta Kuun pinnalle Kotka on laskeutunut, elävät yhä kielessämme.
Myös esimerkiksi lähtölaskenta eli nollaa kohti aleneva lukusarja tyyliin ...5,4,3,2,1,0 on iskostunut tajuntaamme tarkoittamaan avaruusraketin nousua, vaikka kyseessä on vain amerikkalainen tapa. Toisessa avaruustutkimuksen supervallassa Neuvostoliitossa ja Venäjällä ei lähtölaskentakäytäntöä ole vaan raketit lähtevät kun kaikki on kunnossa ja lennonjohtaja päättää.
Myös ajatus avaruudessa mahdollisesti piilevästä älykkäästä elämästä on askarruttanut viihdeviikareiden lisäksi myös vakavia kirjailijoita ja tiedemiehiä. Voisiko olla mahdollista, että ihminen on äärettömyydessä ainoa ajatteleva otus? Jos muita on, millaisia he ovat?
Tänään kuuntelemmekin, mitä ulottuvuuksia tästä aiheesta näkee tieteiskirjallisuuden suurmies ja keksijä Arthur C. Clarke, joka muuten reilun viikon kuluttua täyttää 90 vuotta.
Joskus ajattelen meidän olevan yksin maailmankaikkeudessa, joskus taas en. Kummatkin vaihtoehdot ovat järkyttäviä.
Voi taivahan talikynttilät! Siinäpä mallikelpoinen aforismi meille kaikille ajateltavaksi, kun pitkinä syysiltoina tarkkailemme taivaan ilmiöitä verhon raosta, ettei humanoidi näe!
- - -
aristoteles(at)yle.fi
Kuussa hometta?
Riippumaton ilmaisjakelulehti "Avaa" sisältää ilmoituksen, jossa pyydetään tutustumaan uuteen nettikauppaan "www.kuuhome.fi" (sisustusta, Taidegrafiikkaa, Pienoismalleja, Keittiötuotteita)
Kuu on siis sittenkin juustoa, vai? Sillä se home selittyisi.
Espoolainen.