Tänään luomme katsauksen siihen, miten Suomen Nato-suhteet ovat uudistaneet kieltämme. Aluksi oltiin pitkän aikaa iloisia siitä, että Suomi oli jopa naapuriensa tunnustamana puolueeton valtio. Sitten alkoi ankara ja avoin Nato-keskustelu, jonka seurauksena todettiin, että Suomi jättää auki mahdollisuuden hakea Naton jäseneksi. Nyt uusi hallitusohjelmamme ilmoittaa, että Suomi ei enää ole sotilaallisesti liittoutumaton valtio, koska olemme mukana EU:n kriisinhallintajärjestelmissä.
Mutta tämäkin on aivan liian epäselvästi sanottu. Onneksi ulkoministerimme ja verbaalivirtuoosi Ilkka Kanerva korjasi selvyysvajeen ja ilmoitti äsken Suomen Kuvalehdessä täsmentämällä, että:
ero sotilaallisen liittoutumisen ja liittoutumattomuuden välillä ohenee kaiken aikaa.
Kuten huomaamme, Nato-jäsenyyden äärellä jahkailu tuottaa aivan orgastista ilakointia suomen kielen vivahteilla! Samanlaista hiustenhienojen nyanssien hallintaa koimme viimeksi kylmän sodan aikana, kun kremlologit luonnehtivat maamme olemusta itänaapuriin nähden. Aristoteleen kantapää toivoo suomen kielen sävyrikkauden kannalta, että emme koskaan liity Natoon, vaan jatkamme tällaista avointa keskustelua aiheesta mieluiten ikuisesti!
Suhteissa on määriteltäviä eroja
Valtioiden välisissä suhteissa kuten myös valtion ja sotilas- ym. liittojen suhteissa/sitoutumisessa on eroja. Onhan kahta eri sukupuolta olevienkin ihmisten suhteissa useita merkitystä, syvyyttä,intiimitasoa kuvaavia sanoja: avioliitto, avoliitto, rakkaussuhde, kihlattu, ystävyyssuhde, työsuhde, satunnainen suhde, tanssisuhde jne. Miksei Suomen suhteissa Natoon, EU:in, Kiinaan tai Venäjään voisi olla erilaisia suhteen tasoja, ei vain jäsen/ ei jäsen -ulkona? Tuntuu tarkoituksenmukaiselta asian hehkuttamiselta vaatia yksiselitteistä ja mustavalkoista kirjaamista.