Kesä lähestyy ja muuttolinnut palaavat Suomeen pesänrakennuspuuhiin. Niinpä on korkea aika puhdistaa pihapiirin vanhat linnunpöntöt ja rakentaa muutama uusi.
Nimimerkki Gleb lähetti Aristoteleen kantapäälle sitaatin Nelosen uutisista, jossa oltiin vähän aikaa sitten huolissaan siitä, että linnunpöntöt ovat vuosien mittaan vähentyneet pihapuissa. Mutta miten rakentaa uusi linnunpönttö? Nelosen uutiset haastatteli aiheesta luontokuvaaja Benjam Pöntistä, joka ehdotti lintujen pönttöpulmiin seuraavanlaista ratkaisua:
Mikään ylitsepääsemätön urakka linnunpöntön rakentaminen ei ole. Tarvitaan vain saha ja vasara. Näin pönttö rakentuu vaikka omasta päästä. Mä oon sellanen rakentaja, joka ei osaa oikein piirustuksista rakentaa. Mä teen omasta päästä. Tää sopii parhaiten vaikka kottaraiselle tai liito-oravalle.
Aristoteleen kantapää ilahtuu linnunpönttöjen rakennusmateriaalien monimuotoisuudesta, mutta uskoo, että perinteisistä laudoista syntyy lintuja miellyttävämpi lopputulos kuin kuvaaja Pöntisen päästä. Vähän samaan tapaan kuin useimmat illallisvieraat pitävät enemmän reseptin mukaan tehdystä ateriasta kuin sen vanhan tv-kokin omasta päästään tekemästä lihahöystöstä.
Kaivannettekohan tätä kommenttia kuitenkaan
Aristoteleen kantapään hyvää tarkoittavat toimittajat ilmaisevat itseään ikiaikaisilla itkuveisunuoteilla, joista kuultaa sointuvasti läpi, että he nautiskelevat omasta hienosta äänestää - viis siitä, että kuuntelija vaivaantuu.
Eipä ihme, että trenditietoiset nykynaiset pääkaupunkiseudulla (Psychology Todayn taannoisen jutun mukaan urbaanit sivistystä hankkivat nuoret naiset ovat niitä ihmisiä, joita pitää kuunnella, jos haluaa ennakoida tulevaisuuden puhetyylejä)ovat reagoineet soinnuttelevaa runonlausumisnuottia vastaan ja alkaneet narista ja kitistä henkevästi puheessaan. Minusta olisi mukavaa, jos Aristoteleen kantapäässä puhuttaisiin luontevasti ja tuoreemmin, ilman maneerista soinnuttelua.
Kun nyt olen päässyt alkuun, haluaisin purnata vielä siitä, ettei suomen oikeakielisyyteen saa näköjään kuulua sanaleikkejä: jos ilmaus voidaan ymmärtää kahdella tavalla, se on liikaa aristoteleläisille viilaajille ja heidän ilmiantajaporukalleen. Muissa kielissä sellaisia ilmauksia pidetään nokkelina. Jäissä-esimerkki on 'pun' englanniksi, vaaralle kiipeäminen ei välttämättä ole vaarallista. Ei aina tarvitse olettaa, että sanaleikki on tahaton kömmähdys.
Suomalaiset vaikenevat suomeksi yhä vaan, jos suomea iloksensa maistelevat auktoriteetit pyrkivät ymmärtämään heidän viestinsä väärin aina kun vain voivat: jos haluaa aurinkoon eikä halua varjoon, ei silti ole avaruusmatkalla. Näsäviisastelu virheistä on nolaamista. Vääräkielisyyksiä voi oikoa nolaamattakin.