Merenkulku on ollut kautta maailmanhistorian monelle ihmiselle maailman tärkein asia. On mahdotonta selittää, mikä seilaamisessa ihmisiä viehättää, mutta keskellä nykyajan kotkotuksiakin varsin moni on hurahtanut merten ylittämisen ikivanhaan viehätykseen.
Kuuntelijanimimerkkimme Sekstantti löysi Helsingin Sanomista Saska Snellmanin lyyrisen kuvauksen tästä ilmiöstä jutusta, joka käsittelee massiivisen navigoinnin historiikin, Meritien toista tekijää:
Kun vierailee Nurmisen Pasilan toimitalossa ja kuuntelee hetkenkin säätiötä pyörittävää Juha Nurmista, epäluulot hälvenevät. Miehen merihulluus on taatusti vedenkestävää laatua.
Kun merihulluus on vedenkestävää laatua, ei voi kuin yhtyä nimimerkki Sekstantin mielipiteeseen, että niin kuin jo muinaiset roomalaiset sanoivat, vocabularis necesse est, eli mikään ei ole niin tärkeää kuin hyvä sananvalinta.
- - -
aristoteles(at)yle.fi
Fordin ärrä
Kuuntelin juuri Aristoteleen kantapään ohjelman vieraiden nimien väärinääntämisestä. Mieleni teki kommentoida erästä yksityiskohtaa, mutta ohjelman blogistapa ei löydykään mitään ilmeistä tapaa keskustella ohjelmasta, josta ei ole aiempaa keskustelua. Onkohan blogi tehty vähän liian ylhäältä ohjatuksi?
No, kommentoinpa nyt sitten näin ilmiantona. Ohjelmassa sanottiin, että autonnimi Ford ääntyy suomessa "foord" ja että alkukielisessä ääntämyksessä ei ole ärrää. Alkukieleksi on tässä kai kuitenkin ajateltava amerikanenglanti, ja siinä (ainakin Standard American -ääntämyksessä) r-kirjain toki ääntyy. Tosin se on kaukana reilusta suomalaisesta ärrästä (approksimantti ilman mitään täryä), mutta ainoa vastine suomessa sille on r, ja tämän mukaisesti myös esimerkiksi suomalaiset tietosanakirjat kuvaavat tämän nimen ääntämyksen, kuten [fo:rd].
Ohjelma sinänsä oli kiinnostava, joskin liian rupatteleva. Kiinnostavin se lienee ollut sellaiselle kielestä kiinnostaneelle, joka ei ole tällaista asiaa lainkaan pohtinut ja joka siis sai uutta mietittävää. Asiaa pohtineelle ei juurikaan ollut uutta.
Terävyyttä olisi saanut, ja saisi ehkä vielä (jossakin muussa ohjelmassa), kysymällä retorisesti tai asioista vastaavilta, miksi hakuteoksissa - kuten tietosanakirjoissa - järjestään esitetään vieraat nimet alkuperäisen ääntämyksen mukaan ja annetaan siis väärää informaatiota. Esimerkiksi Tolstoi-nimen ääntämys kuvataan yleensä venäjän mukaisena. Tässä muuten ohjelma antoi väärän käsityksen, koska siinä esitettiin muka venäjänmukaisena ääntämys, jossa ensimmäinen o ääntyy lähinnä a:na ja paino on jälkimmäisellä tavulla; todellisuudessahan venäläiseen ääntämykseen kuuluu olennaisesti myös se, että l-äänne on liudentunut.
Jukka K. Korpela
jkorpela@cs.tut.fi