Kansalliset katastrofit tempaavat aina myös niitä raportoivat toimittajat mukaansa, sehän on selvää. Ihmisiä toimittajatkin vain ovat, vaikkakin pressikortilla varustettuja.
Nokian jätevesikatastrofi kosketti meitä kaikkia. Myös Helsingin Sanomien toimittajaa, joka raportoi kriisialueelta tammikuun lopulla näin:
Aikaisemmin illalla mikrofoniauto kierteli asuinalueiden kaduilla muistuttamassa puhdistuksen aloittamisesta.
Aristoteleen kantapää ei voi kuin ihastella sitä, miten toimittaja taidokkaalla sananvalinnalla antaa tehokkaasti sen vaikutelman, että asiat ovat Nokialla huonosti. Kun kovaäänisauton sijasta puhutaan mikrofoniautosta, ei siis autosta, joka huutaa kaiuttimillaan informaatiota ympäristöönsä, vaan autosta, jossa on äänitykseen tarkoitettu mikrofoni, lukija ymmärtää heti kouriintuntuvasti, että nyt Nokialla on meneillään kvartaali, josta jää paha maku suuhun.
- - -
aristoteles(at)yle.fi
Meitä kuunnellaan
Tässähän on kyseessä selkeä viittaus orwellilaiseen totalitarismiin. Vesikriisin aiheuttama lommo Nokian kaupungin imagossa on saanut kaupunginisät ryhtymään toimiin. Jotta maine ei lokaantuisi entisestään, on päätetty vaientaa tiedotusvälineiden sijasta vesikriisin varsinaiset uhrit, eli nokialaiset itse.
Äärimmäisen herkän mikrofonin taltioimat olohuoneissa ja ruokapöydissä käydyt keskustelut analysoidaan. Esimerkiksi Ensio-sedälle Raumalle vesiongelmasta natissut Ruupertti Narunen menettää Nokian uimahallin alennuskorttinsa ja hän saa keskimääräistä heikompaa palvelua lähikaupan kalatiskillä (huonosti suljettuja lohipaketteja, somuja fileissä, jne).
Asukkaat vaikenevat ja koko kriisi on unhoitettu kesään mennessä. Tehokasta!