Urheilun kieli on monipuolista ja aktiivista niin kuin urheilu itse. Suuri osa eri lajien sanastosta on kuitenkin peräisin sotakuvastosta. Joukkueet hyökkäävät, pelaaja laukaisee, voittaja kukistaa ja nujertaa kanssakilpailijansa.
Onneksi tämä valtavirta on nyt murtumassa. Kirkkonummen Lynx-seuraa edustava suunnistaja Paula Iso-Markku totesi taannoin suunnistuksen erikoislehti Helsingin Sanomissa suunnistuksen erikoispitkän matkan SM-kilpailuista näin.
Ajauduin ennen rastia aivan liikaa oikealle. En tiedä, mikä vaikutti. Ehkä
vain tummuin.
Jutussa valotetaan, että tummumisessa ei ollut kyse Iso-Markun ruskettumisesta tai ihon äkillisestä mustumisesta vaan suunnisteluajattelun tökkimisestä. Sitaatin lähettänyt nimimerkki Vanha Rastiveikko vertaa suunnistajan tummumista ajattelun hämärtymiseen ja päätyy samaan lopputulokseen kuin Aristoteleen kantapää: runolliset kielikuvat ovat vahvasti tulossa urheilukieleen ja hyvä niin!
Mutta ensin täytyy hypätä
No juu. Tervetuloa runolliset ja poikkeavat ilmaisut urheilijoiden kommentteihin. Muistan hyvin kuinka virkistävä oli mäkihyppääjän vastaus normikysymykseen, mistä johtui ettei tänään lentänyt pitemmälle. Mistä juolahti mieleeni jotain poikamaista, mutta takaisin aiheeseen. En tiiä, ei olis lentäny pitemmälle vaikka olis annettu pähkinöitä.
Sensijaan urheilutoimittajien kysymykset urheilijoille varsinkin telkussa ovat silkkaa tyhmyyden ylistystä. Seuratkaapa vain tulevissa kisalähetyksissä Tapio "I mean" Suomisen ja Riku "Tuoho" Riihilahden haastatteluja. Samaan aikaan voi tietysti käydä jääkaapilla tai kakalla.
Ilmaisuvoimaiset urheilijat näyttävät pärjäävän paremmin lajissaan kuin muut. Luin taannoin Urheilulehdestä maailmanmestari Seppo Rädyn vastauksen kysymykseen mitä mieltä olet oopperasta. Hyi helevetti, laukaisi tupakkia sauhutteleva atleetti.