Aristoteleen kantapään sitaattivinkkiosasto on ollut viime aikoina varsin pettynyt. Muutama vuosi sitten sanalle lobata haettiin Kielikello-lehdessä suomenkielistä synonyymiä ja ainakin sitaattivinkkiväkemme mielestä sana aulakoida olisi sopinut hommaan aivan heittämällä. Niinpä suru on ollut suuri,. kun aulakointi ei olekaan yleistynyt kansan huulille, kun sen sijaan pienimmälläkin työpaikalla lobataan täyttä häkää tuon ja tämän asian vuoksi.
Me nielemme pettymyksen kyyneleemme, sopeudumme uusiin tilanteisiin kuin kala vedessä ja katsomme haaveellisesti kohti tulevaisuuden uudissanoja. Lobbaamisellakin on nimittäin omat erikoisalansa, joista yhden siansaksavaikutteinen nimi on tämänkertainen sitaattivinkkimme.
Toukokuun lopulla pidettyjen Maailma kylässä –festivaalien nettilehti tiesi nimittäin kertoa, että juhlien aikana...
Kehityskysymyksistä kiinnostuneet globbarit tapasivat perjantaina massaglobbaus-tapahtumassa yli sata kansanedustajaa.
Kyllä, globbarit tapasivat massaglobbaus-tapahtumassa. Ei tarvitse olla nero huomatakseen, että globbari lobbaa globaaleista asioista. Eli niin kuin globbarien nettisivuilla sanotaan: globbaaminen on maailmanlaajuisiin kysymyksiin vaikuttamista.
Huhhuh. Aristoteleen kantapää muistaa vielä ajan, jolloin olimme pelkästään tiedostavia ja kehitysmaa-aktiiveja, kun paransimme maailmaa. Nykyään se ei enää riitä, pitää olla globbari. Vaan antaa uudissanamuotien mennä ja tulla; pääasia, että taistelu köyhyyttä vastaan jatkuu!
Valtio,se olen minä.
Menossa on YLE:llä Versailles-viikko. Juttu jutun perään, esitelmä esitelmän jälkeen. Paljon on ollut hyvää kuultavaa. Kiitos siitä.
Ei vain ole sattunut kertaakaan korvaan tämä klassikko:
"L´etat, c´est moi!" (meniköhän oikein?)
Versailles:n rakentaja, Ludvig XIV (Aurinkokuningas), tämän aikanaan sanoi.
Kenen suuhun sen tänään sijoittaisi? Vladimir Putinin ehkä.
Suomesta ei taida oikein Kekkosen jälkeen löytyä.
Jynkka.