Keskikesän juhla juhannus on ei-kirkollisista kansanjuhlista suurin. Valoisa yö ja kesän taite on saanut väestömme aivan sekaisin jo ennen juhannusfestivaaleja. Kaupungistuneinkin väki on aina vaeltanut Juhannuksena pitkissä jonoissa luontoon ja vesistön äärelle katselemaan kokkoa, pitelemään heilaa kädestä, tekemään juhannustaikoja ja tietenkin ryyppäämään.
Alkoholin käyttö kuuluu juhannukseen aivan luonnollisena osana. Ihmiset nauttivat juhannuksena niin viinaa, väkeviä, kirkkaita, pöllö-öljyä, ilolientä kuin teräviä, näkäräisiä, kyytipoikia ja toisellekin jalalle. Aivan, harvalle asialle on kielessämme niin paljon eri sanoja kuin alkoholin eri olomuodoille ja humalatilan kuvauksille. Jos eskimoilla on lumelle kymmeniä sanoja, niin suomalaisille tuo olemassaolon olennainen elementti on alkoholi, sahti, kilju, kossu, kalja, vinkku, sidukka ja ölkki.
Monet nimityksistä ovat ilmeisiä lempinimiä tietyille juomille. Väkevä viini Vinetto oli aikoinaan köyhimpienkin juomareiden suosikkijuoma hinta-laatu-suhteensa vuoksi. Juoman etiketissä oli punertavia palloja tummaa taustaa vasten, joten sitä sanottiin tuttavallisesti pallojuomaksi.
Oma lukunsa on vierasperäisten nimien äänteelliset suomalaistukset. Moni meistä on aloittanut viiniharrastuksensa kohtuuhintaisimmista, kierresulkijalla varustettuihin pulloihin pullotetuista juomista. Porvoon lankku kuuluu nautiskelijaryhmänsä kielenkäytössä asiantuntevampaan kieleen kuin valkoviinin hienosteleva oikea nimi Bordeaux Blanc. Halpojen punaviinien harrastajien connoisseur ei puhu Egri Bikaverista, jos hän tavoittelee kunnioitusta vertaistensa joukossa, vaan Erkin Pikakivääristä. Courvoisier-konjakki on taipunut kotoisammin korvasieneksi ja Metaxa-brandy metakkajuomaksi.
Nämä kansan suussa syntyneet lempinimet kuvastavat hyvin sitä ilmiötä, jota viinajuonnin kansanperinnettä tutkinut folkloristi Satu Apo on kuvannut niin, että Suomessa viina nautitaan vähintään kahteen kertaan, juotaessa ja juomisesta puhumalla.
Tänään ihmettelemme Satu Apon kanssa viinasten monia nimiä ja koetamme ottaa hiukan selville mistä alkoholijuomien monissa nimissä on kysymys. Älkää siis tulkitko meitä väärin: emme kehota ketään tarttuman pulloon, pulikkaan, puteliin tai lasiseen laulukirjaan saati nauttimaan keijoa, keikyää, mellakkaa, kuraa tai keskiketterää niin että ottaisi semmoiset tuiskeet, selät tai ökypleksit että olisi aivan tuubassa, nykäsissä, kuoseissa, läskit tai ihan feissit. Selailemme vain hieman lasikantista sanakirjaa.
Porvoon lankusta tuli vaan mieleen...
...kun yks kaveri meni joskus vuosia sitten hakemaan pitkäripaisesta täydennystä viinikellariinsa. Kaveri meni kassalle ja pyysi: "neljä porvoon lankkua". Myyjä muuttui kalpeaksi, koska oli selvästi epätietoinen mistä artikkelista mahtoi olla kyse. Ei hätää, paikalla ollut kokeneempi myyjä kuiskasi vaivihkaa epätietoiselle "virpi miettinen". Aurinkoinen hymy nousi myyjän kasvoille ja toivottu tilaus tuli täytettyä.
T: Raicca