Aristoteleen kantapään sitaattivinkki temmeltää tällä kertaa kirjallisuuden maailmassa. Kirjat ovat täynnä ytimekkäitä viisauksia, joita älykkäät kirjailijat ovat vaivojaan säästelemättä kehitelleet vain meitä varten.
Monet meistä välttävät kirjallisia sitaatteja, koska he pelkäävät saavansa kuulijakunnassaan ei-toivotun kirjallisen ja hienostelevan vaikutelman. Tämä on ilmeinen vaara ja siksi kirjallisen sitaatin alkuperä kannattaa valita huolella.
Ylivoimaisesti suosituin kirjallisten sitaattien lähde Raamatun jälkeen on viime vuosikymmeninä ollut Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Hyvänä kakkosena seuraa itseoikeutetusti Aleksis Kivi Seitsemän veljeksen ja muiden klassikoidensa kanssa.
Mutta aika velikultien, ellun kanojen, seitsemän miehen voiman ja Eskosemme muuttuvan mailman vilskeessä olemme unohtaneet erään kotimaisen merkkiteoksen. Aivan, puhun nyt kirjasta, joka vuonna 1992 valittiin parhaaksi suomenkieliseksi kirjaksi älymystön parissa tehdyssä kyselyssä.
Kirja on tietenkin Volter Kilven Alastalon Salissa, 1933 ilmestynyt tajunnanvirtakirjallisuuden klassikko. Juuri se kuuluisa opus, jossa kuvataan yhden iltapäivän kestävä kustavilaisisäntien kokous yli neljänsadan sivun voimalla. Sama kirja, jossa Härkäniemen isäntä kävelee olohuoneen halki lähes 30 sivun ajan valikoimaan piippua.
Kilven kieli on värikästä, kansanomaista ja mielikuvituksekasta. Teksti on notkeaa, oivaltavaa ja vilisee Kilven keksimiä uusia sanoja. Niinpä erinomaisia sitaatteja löytyy kirjasta pilvin pimein ja parasta olisikin, jos te, rakkaat kuulijat lukisitte kirjan heti ja valitsisitte sieltä omiin tarpeisiinne sopivimman lainauksen.
Volter Kilven sitaattikunnian nostamisen lähtölaukaukseksi olemme yksimielisesti valinneet seuraavan hieman yksinkertaista ihmistä kuvaavan ilmauksen:
"leukapieltä kyllä on purasemaan vaikka rautanaulasta kannan, mutta ymmärryksen silmä, missäs se on, että saisi pujottaa päähän järjen lankaa".
Aina ei kannata vaivata ajatustyöhön tottumattomia kanssaihmisiä koko lainauksella. Tällöin riittää nasevan lohkaisun loppuosa: "mutta ymmärryksen silmä, missäs se on, että saisi pujottaa päähän järjen lankaa".
Ei muuta kuin kovaan käyttöön!
Keksin mp3:n tarkoituksen!
Nyt vasta hoksasin radiosta tämän Aristoteleen kantapään, kun radio oli oikeaan aikaan oikealla kanavalla. Se herätti kiinnostuksen etsiä nämä sivut.
Ilokseni huomasin, että näitä ohjelmia on mp3-tiedostoina. Yhden lehtitilauksen kylkiäisinä sain mp3-soittimen. Minulla ei ole kiinnostusta ja aikaa etsiä musiikkitiedostoja ja kuuntelen cd:n sen soittimesta autossa tai keittiössä(!).
Nyt löysin mp3-soittimelle käyttöä! Lataan Radio1:n puheohjelmia siihen ja kuuntelen sopivaan aikaan.
Täytyyhän tätä ohjelmaa koittaa seurata myös suoraan radiosta. Tosi mielenkiintoinen!