Avaruuden valloittaminen on yksi ihmiskunnan ikiaikaisista haaveista. Puuha on kuitenkin kallista ja vaivalloista, koska avaruus on niin kaukana ja niin täynnä tyhjää. Niinpä vain harva ja valittu ihmiskunnan edustaja on päässyt käymään ilmakehää kauempana ja tutkimaan avaruuden vihoviimeisiä käymättömiä korpimaita, kuten vanha Star Trek –ilmaus sanoo.

Ohjaaja tietää yleisöä paremmin, mitä yleisö teatterissa haluaa nähdä, väittää akateemikko, teatteriohjaaja Ralf Långbacka. Pitkän uran kaupunginteattereissa tehnyt teatterinjohtaja ja ohjaaja pitää nykyistä teatteria yhtä huonona kuin sitä teatteria, jota hän 60-ja 70-luvuilla nousi vastustamaan. Kaupunginteattereiden nykyinen ohjelmisto koostuu lähinnä ihmisille tarjotuista iltahuveista; musikaaleista ja komedioista. Eikä syyttää voi ketään muuta kuin teatterintekijöitä.

J.P. Pulkkinen:

Ajattelin kirjoittaa jutun joka lähtisi liikkeelle lempinallestani Muhammedista. Jätän väliin, aihe on sensitiivinen. Sen sijaan voisin pohdiskella sitä, miten jyrkät vastakkainasettelut nostavat esiin mitä hassunkurisimpia asioita. Koraanissahan ei ole suoraa kieltoa Allahin tai profeetta Muhammedin kuvaamiselle. Kiellot ja niihin liittyvät reaktiot perustuvat tulkintoihin joistakin Koraanin kohdista. Tulkintoja on maailmassa tulvimalla, niitä tehdään Raamatusta ja Tuntemattomasta sotilaasta. Tekijöinä ovat ihmiset.

Lukupiirissä vuosi vaihtuu klassikkokirjalla jota on pidetty kioskikirjana. On siitä tehty tohtorinväitöskin. Ja tietysti sen ympärille on rakentunut kokonainen dynastia, joka valvoo Burroughsin luomuksen teitä ja tulevia toimia; Tarzanyhtiö on tuottoisa business.

Miten moni ekaluokkalainen haaveilee ehkä vieläkin elämästä apinoiden parissa, elämästä puiden suojissa, kaukana kavala maailma. Se oli minun ykkösfantasiani v.-56.

Kuka nyt lukee Tarzania? Vieläkö Apinoiden Tarzan sykähdyttää?
Maailman kuuluisimpia vaihdokastarinoita se ainakin on.

Koska maamme rautatiet ovat ankaran ilmastomme vuoksi ruostumassa puhki, maanteillämme pujottelevalla raskaalla liikenteellä on haastava tehtävä huolehtia meidän aineellisesta hyvinvoinnistamme. Raskaan liikenteen urakka on nimensä mukaisesti raskas: työtä haittaavat niin polttoainekustannukset, uniset kuljettajat kuin lähinnä vanhuksia varten suunnitellut nopeusrajoitukset.

Työelämän huonontumisesta on puhuttu viime aikoina niin paljon, ettei töitä ole juuri ehtinyt tekemään. Vaan on työelämässä muitakin vaaroja kuin loppuun palaminen eli burnout. Joillakin on kuulemma töissä liian vähän tekemistä.

Kuten monet muutkin maamme kauniit murteet, myös lounaisen Suomen puheenparsi on ollut monen irvailun ja leikinlaskun loppumaton lähde. Moni meistä muistaa vaikkapa sen jutun, jossa iskelmälaulajat vertailevat menestystään naismaailmassa ja lopulta Matti tai Teppo sanoo, että kyl määki Turuus´!

"Nimenomaan makuasioista voi kiistellä", sanoo pianonsoiton professori Matti Raekallio ja toteaa tämän pätevän myös musiikkiin. Samalla hän pohtii hyvän musiikin ja esityksen määritelmää sekä musiikkikilpailujen oikeutusta.

Itsekin musiikin tohtorin tutkinnon Sibelius-Akatemiassa suorittaneena Raekallio selventää myös, mistä taiteellisessa tohtoriksi väittelemisessä on oikein kyse.

Voiko musiikista väitellä?

Ennakkoluuloja YLE Radio 1:ssä maanantaina 3.12. klo 11.40 – 11.55.
Toimittajana Salla Mäenpää.

J.P.Pulkkinen:

Muutama päivä sitten seurasin vierestä kuinka toimitusjohtajatyyppi vei Mersuineen pysäköintipaikan peruuttavan autoilijan nenän edestä. Naisautoilija nousi kärrystään ja kyseli kohteliaasti keski-ikäisen herrasmiehen toiminnan vaikuttimia, muutkin kadullakulkijat seisoivat hiljaisen ihmetyksen vallassa. Paikan riistänyt toimitusjohtajatyyppi painui tyynesti kulman taakse ja siihen asia jäi.

Lukupiirin joulunalusaikaan tuo valoa ruhtinas Myshkin, Dostojevskin romaanihenkilö, jonka silmin maailma näyttää toisenlaiselta kuin totutusti.

Ja miten oudolta Myshkinin filosofia kuulostaakaan piireissä! Mieshän on täyskahojo, ajattelee moni. Mutta epäily on kylvetty ja hyvyydestä tihkunut aavistuskin järisyttää mieliä.

"Marraskuun lopussa sään ollessa lauha, kello yhdeksän tienoissa aamulla Pietarin-Varsovan rautatien matkustajajuna lähestyi täydellä höyryllä Pietaria."