Skip navigation.
Home

Blogit

Kaiutar

Keskiviikkona 9.7.2008 klo 18.00 - 18.30 ja uusinta torstaina 10.7. klo 13.15. Ohjelma on viikon ajan kuultavana tämän sivun oikealta palstalta.

Jean Sibeliuksen laulu Kaiutar liikkuu kalevalaisessa tarustossa, mutta muista Kalevala-aiheista poiketen käyttää impressionismiin viittaavaa sävelkieltä. Laulu kuuluu 1914 sävellettyyn opukseen 61, josta kaksi muuta laulua hävisi ensimmäisen maailmansodan aikana, kun kustantaja lähetti käsikirjoituksia Saksasta Englantiin. Aino Ackté kantaesitti laulun jo vuonna 1918, mutta sen jälkeen tämä modernismin keinoista vaikuttunut teos on jäänyt vähemmälle huomiolle. Asiantuntijoina laulutaiteilija, laulumusiikin emeritusprofessori Jorma Hynninen ja pianotaiteilija Ilmo Ranta.

Kerro mitä mieltä olet näistä ohjelmaan valituista tulkinnoista. Oletko kuullut mielenkiintoisia esityksiä tästä laulusta? Tai onko sinulla jotakin muuta mielenkiintoista kerrottavaa tästä laulusta?

Heidenröslein

Torstaina 3.7.2008 klo 13.15, uusinta perjantaina 4.7.2008 klo 18. Ohjelma on viikon ajan kuultavissa tämän sivun oikeasta reunasta.

Franz Schubertin Heidenröslein on lainattu Flyygelin mutkassa -ohjelman tunnusmusiikiksi sopraano Irmgard Seefriedin konsertista Salzburgissa syksyllä 1957. Seefried hyppää vahingossa laulun viimeiseen säkeistöön, mutta suhtautuu tilanteeseen humoristisesti.

Tämä kansanlaulumainen Johann Wolfgang von Goethen runo on kiehtonut useita säveltäjiä, kuten Brahmsia mutta myös saksalaista metalliyhtyettä Rammsteinia. "Ruusu kankahalla" puhuttaa myös Sibelius-Akatemian lied-tuntijoita, laulumusiikin professoria Petteri Salomaata ja rehtoria, pianotaiteilija Gustav Djupsjöbackaa.

Suomalainen ruoka on maailman puhtainta

(YLE Radio 1 7.7.2008 klo 11.40)

Ruoka on kulttuurin ytimessä. Suomalaisen ruokakulttuurin ytimessä on puhtaus.

Uskonnollisen paatoksen painolla hoettua myyttistä väittämää ei silti kannata käydä muuttamaan todeksi.

Suomalaista elintarviketeollisuutta ei ohjaa puhtausmantra. Se ostaa raaka-aineensa sieltä, mistä sen halvimmalla saa.

Niin kauan puhtaus-hokema pysyy vallassa, kuin se on bisnekselle eduksi.

Ennakkoluuloa suomalaisen ruoan puhtaudesta ryöpyttää koulutusjohtaja Jukka Oresto Lahden ammattikorkeakoulun matkailun laitokselta.

Toimittajana on Eve Mantu.

Ohjelma on uusinta tammikuulta 2007.

Kätilöin, kätilöit, kätilöi

|

Maailmanpoliittiset kriisit eivät ole naurun asia. Yleensä nuo miljoonien ihmisten elämän pilaavat häsläykset johtuvat aivan jonninjoutavista asioista kuten hallitsijoiden keskinäisistä erimielisyyksistä, turhamaisen kunnian puolustamisesta tai rikkaan lännen öljynsaannin turvaamisesta.

Siksi olikin hätkähdyttävää lukea huhtikuussa Helsingissä ilmestyvästä Naton pää-äänenkannattajasta Helsingin Sanomista juttua siitä, miten irlantilaisprofessori Padraig O'Malley uurastaa konfliktien ratkaisemiseksi. Lehti kirjoitti näin:

Suomessa Irak-neuvotteluja vetänyt professori kertoi kätilöineensä kriisejä 35 vuotta.

Kuulijamme Seppo kirjoittaa ilmiantonsa selitysosassa, että tässä ei varmaankaan tarkoiteta sitä, että kyseinen professori olisi kätilöinyt eli omalla toiminnallaan auttanut kriisien synnyttämisessä. Samaa toivoo Aristoteleen kantapää, vaikka olisihan se hauska löytää yhteinen nimittäjä kaikkien maailman kriisipesäkkeiden takaa ja panna ukko vankilaan.

Niinpä fraasirikososastomme tuomitsee Helsingin Sanomat viikoksi yhdyskuntapalveluun lähimpään synnytyssairaalaan seuraamaan, mitä kätilöinti tarkoittaa!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Paikannimet tapetilla

|

Kesä on lomamatkailun suurta juhlaa. Moni meistä pakkaa autonsa tai pyöränsä täyteen telttoja, makuupusseja ja kalavehkeitä lähteäkseen perheensä tai ystäviensä kanssa kiertelemään luonnonkauniin isänmaamme äidinkasvoja.

Valitettavasti moderni tekniikka uhkaa vakavasti yhtä kesämatkailun antoisinta puolta. Tarkoitamme tällä navigaattoreita. Auton vakiovarusteena tai matkapuhelimen lisäominaisuutena navigaattori saattaa olla kätevä apulainen, jos pitää löytää perille, eikä osaa lukea karttaa. Mutta minkä monotonisesti reittiä kommentoivassa navigaattorissa voittaa, sen kotimaan paikannimisivistyksessä häviää.

Kuka tahansa osaa ajaa vaikkapa nelostietä pohjoiseen, mutta vain hyvän tiekarttakirjan omistaja oppii, että Pihtiputaan kohdalla hiukan tien itäpuolella on Rummakko, länsipuolella Lumperi ja Elämäjärven kohdalla tien laidasta löytyy paikka nimeltään Makkara. Huikeaa, eikö totta!

Vielä enemmän kartasta ja kesämatkoista saa irti Karttakeskuksen julkaiseman Suomalaisen paikannimikirjan kanssa. Tuhti opus kertoo, mistä maamme paikannimet, kaupungit, vuoret ja laaksot ovat saaneet nimensä. Se kertoo esimerkiksi, että toinen nelostien varren paikka Lusi on saanut nimensä läheisen talon nimestä, joka taas on nimetty isännän ristimänimen Brusi mukaan. Tuosta nimestä on muovautunut Blusi ja vihdoin Lusi, jossa on enää etäinen muistuma siitä, että Brusi on lyhentymä nimestä Ambrosius! Huikean kiehtovaa, eikö totta!

Myykää siis navigaattorinne ja hankkikaa tilalle Suomalainen paikannimikirja! Sen avulla tavallisesta mökkireissustakin saattaa tulla etymologinen suurseikkailu!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Talouselämän paletti pyörii

|

Yksi kevään kiinnostavimmista kielellisistä sammakoista tuli helmikuussa vastavalitun Miss Suomen, Satu Tuomiston suusta. Pirkanmaalaisen yrittäjämissin kouliintumattomat kommentit saivat osakseen arvioita, joissa kiteytyivät ennakkoluulot missien älykkyysosamäärää kohtaan. Aristoteleen kantapääkin sai ilmiannon Tuomiston kuuluisimmasta kommentista, joka julkaistiin aikoinaan Iltalehdessä:

Mielestäni yhteiskunta kuitenkin tarvitsee toimiakseen myös vähäosaisempia. Jos kaikilla olisi asiat hyvin, niin menettäisimme työpaikkoja. Se on fakta, tarvitsemme heitä, jotta paletti pyörii.

Nimimerkki Nimetön uumoilee ilmiantonsa ohessa, että missillä olisi paletti karannut käsistä, kun hän lausui tämän yhteiskunnallisen analyysinsä. Mutta oikeastaanhan missi tuossa lausui selkokielellä vain sen, minkä Suomen Yrittäjät julkilausuu mm. nettisivujensa tavoiteohjelmassa: työvoimareservi on saatava nykyistä tehokkaampaan käyttöön muuttamalla sosiaaliturvan mitoitusta ja saamisen ehtoja siten, että jatkossa ei ole kannattavaa olla vastaanottamatta työtä, josta maksetaan jopa suomalaisten työntekijöiden keskimääräistä palkkatasoa vastaavaa palkkaa.

Tästä ei kuitenkaan ole noussut samanlaista väheksyvää hymyilyä, kuin Tuomiston lohkaisusta. Myöskään professori Juha Siltalan muutaman vuoden takainen väite: kapitalismin logiikkaan sisältyy tarve työvoimareservistä, josta alipalkattua työvoimaa saadaan ei saanut iltapäivälehtiä riemastumaan, eikä edes netin Anarkistisessa kirjastossa bloggaavan Reko Ravelan kiteytys: köyhyys on kapitalistisen kasvutalouden edellytys.

Missien on siis yhä mahdoton osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ilman vähätteleviä huomautuksia. Ikävä kyllä, näin paletti pyörii yhä tasa-arvoisessa Suomessakin.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Konemusiikki syntyy nappia painamalla

Konemusiikin tekemisessä ei tarvitse tietää mitään musiikista tai ainakin sen parissa pärjää ilman erityistä vaivannäköä. Niinpä se kuulostaakin kylmältä ja tunteettomalta.

Helsingin yliopiston studioamanuenssi Kai Lassfolk myöntää konemusiikin syntyvän sananmukaisesti nappia painamalla, vaan ei välttämättä sen helpommin kuin muukaan musiikki.

Kuuntele ohjelma YLE Radio 1:ssä maanantaina 30.6. klo 11.40.

Amerikkalaiset ovat tietämättömiä

Sijaitseeko Suomi Euroopassa? Vai Eurooppa Suomessa?

Onko Helsinki itsenäinen valtio, jonka pääkaupunki on Nokia?

Näin kyselevät amerikkalaiset meidän mielikuvissamme.

Täällä uskotaan, että jenkit ovat käytännön ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita lähinnä itsestään. Ilman muuta ajattelemme, että amerikkalaiset ovat pinnallisia, jopa vähän tyhmiä.

Mitä mieltä Sinä olet?

Ennakkoluuloja -ohjelmassa historian ja kirkkohistorian dosentti Markku Ruotsila ja toimittaja Jukka Arvassalo testaavat väitettä Amerikkalaiset ovat tietämättömiä YLE Radio Yhdessä ma 21.07. klo 11:40 ja samana iltana klo 22:45.

Sananparresta miestä!

|

Joskus lehteä lukiessa saattaa törmätä aivan uuteen tehokeinoon. Näin kävi loppukeväästä kun silmiin osui Helsingin Sanomien toimittaja Jarmo Huhtasen Välihuomio-kolumni otsikolla Sähkölaskua ei pidä kirota tv:n ääressä.

Ensin Huhtanen käytti noin parin liuskan mittaisessa kirjoituksessaan fraasia kullanarvoinen myyräntyö. Sitten seurasi pari riviä asiaa, jonka jälkeen palstalle ryöpsähti fraasi kyllä maailmanranta neuvoo, vaikka kallispalkkainen se opettajaksi on. Kohta seurasi oma kappaleensa, jossa sanottiin: eli on oravalle oikein, että käpy on jäässä.

Jälleen Huhtanen käytti siteenä kappaleen verran informaatiota, jonka jälkeen hän pääsi jutun lopuksi jälleen asiaan: Energiakeskustelu suksii muutenkin syvää umpihankea. Energiapuheissa pitäisi aina muistaa, että reikä se on rinkelissäkin. Eikä helvetti ole niin kuuma kuin pappi sen saarnaa.

Kuusi jälkiviisautta uhkuvaa vertauskuvaa noin lyhyessä tekstissä sai lukijan lukemaan jutun pariin kertaan, ennen kuin tajusi, mistä on kysymys. Sitten vasta välähti: tässähän on kouluesimerkki siitä, miten esittää konservatiivinen mielipiteensä niin, että tyhmäkin näkee, että tässä esitetään konservatiivista mielipidettä!

Viikon sitaattivinkkinä onkin siis se, että reippaan ryöstöviljelyn avulla vanhat sanonnat eivät enää vie vanhaa viisautta eteenpäin vaan antavat tehokaan viestin siitä, että kirjoittaja ei ole kiinnostunut mistään muista viisauksista kuin omistaan. Ei siis muuta kuin routa porsaan kotiin ajaa ja joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa!

Pasi Heikura
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Positiivinen keppi

|

Kielellä vaikuttaminen on usein piilovaikuttamista, mutta joskus se paljastaa puhujasta jotain olennaista. Näin kävi huhtikuussa, kun verkkolehti Digi Today teki juttua siitä, miten Suomi on yhteiskunnan digitalisoinnissa auttamattomasti jälkijunassa. Lehti haastatteli Tieto Enatorin johdon neuvonantajien yksikköä vetävää Bo Haraldia, joka oli sitä mieltä, että ”meidän pitäisi saada viesti läpi, että ei ole vaihtoehtoja digitalisoinnille”. Keinokin on selvä:

Haraldin mukaan on välttämätöntä käyttää "negatiivisia porkkanoita", joilla saadaan ihmiset tottumaan tehokkaampiin käytäntöihin.

Kyllä, siinä ilmeisen korkeasti palkattu asiantuntija käytti ilmausta negatiivinen porkkana antaakseen vaikutelman tieteellisestä kielenkäytöstä. Ilmaushan pohjautuu sanontaan kepistä ja porkkanasta, joista porkkana vetää aasia eteenpäin ilon kautta ja keppi taas piiskaa aasia eteenpäin pakottamisen avulla. Kuka tahansa analoginen henkilö tajuaa tästä, että keppi ja porkkana ovat tässä toistensa negaatioita, jolloin ilmaus negatiivinen porkkana osoittautuu tyhjyyttään kumisevaksi hölynpölyksi.

Aristoteleen kantapää kiittää jälleen valppaan ilmiantajaverkostonsa jäsen Nimetöntä ja langettaa Tieto Enatorin johtoryhmän neuvonantajien ryhmälle rangaistuksen juoda viikon ajan positiivista porkkanamehua!

Pasi Heikura
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Syndicate content