Seksi aiheuttaa ihmisille kamalasti huolia ja ongelmia. Seksissä on meidän
mielestämme niin monen pahan asian alku ja juuri: pedolfiliaa, raiskaus,
porno ja muut vastaavat asiat kumpuavat seksistä.

Suomessa ei osata ajatella, että seksissä olisi jotakin hyvää – tai ainakin
sellaisen asian myöntäminen on kovin vaikeaa. Vaikka seksi – tutkitusti -
on suurinpiirtein ainoa kahden ihmisen välinen toiminta, joka pidentää
elinikää, parantaa elämän laatua ja kohottaa itsetuntoa. Seksissä on sekin hyvä puoli että paremman puutteessa sitä voi harrastaa ihan itsekseenkin.

Meidän pitäisi vihdoinkin antaa seksille se asema, joka sille kuuluu: ihana
ja upea homma, jonka kaikki voi – ja kaikkien pitää opia. Niin, seksin voi
oppia, mutta vain jos sitä opetetaan oikein. Tällä hetkellä seksillä
pelotellaan mieluummin kuin kannustetaan. Suomalainen seksi on ankeaa ja
se johtaa pahuuteen, tavalla tai toisella.

Ohjelmassa esitetyn englanninkielisen rakkauslaulun sanat menevät näin:

Syphilis
It just started with a simple kiss
Now it even hurts to take a piss
Oh how did I get syphilis
Why her box was sick, I don’t know she would not say
Now my dripping dick won’t gert hard like yesterday ay, ay ay

(Kirsi Virtanen YLE Radio 1:ssä keskiviikkona 20.1. klo 9.05-10.00)

Miksi kaikki on aina yksittäistapausta yksittäistapauksen jälkeen?
Suomalaisessa väkivaltaperinteessä on jotakin tavattoman surullista.
Me haluamme uskotella itsellemme, että tapot ja murhat ovat toisistaan riippumattomia ilmiöitä – mutta, miksi niitä sitten on niin paljon?

Jokela ja Kauhajoki ja Espoon Sello tulevat ensimmäisinä mieleen. Mutta jos katsoo aikaa taaksepäin, huomaa, että suomalaisia tapetaan jatkuvalla syötöllä ja tämä trendi on ollut vallalla jo vuosikaudet. Siltikin kaikki piiloutuvat ”yksittäistapaus” – sanan taakse.

Muistatteko vielä: Mika Muranen, Sanna Saarijärvi, Petri Gerdt, Huohvanaisen veljekset, Elise ja Matti Heinon murhat… Lista on loputon.
Kuka tosissaan enää jaksaa uskoa, että nämä tapaukset ovat yksittäisiä? Eikös enneminkin ole kyse siitä, että meillä ihannoidaan väkivaltaa? Joka jumalan joulu ja isänpäivä markkinoille ilmestyy sodasta kertovia kirjoja. Sodista ja niiden oletetuista sankareista puuhataan uusia elokuvia. Rauhanaktivisteja pidetään Suomessa kummallisina pehmohörhöinä.

Tuoreen uutisen mukaan naisetkin syyllistyvät väkivaltaan, törkeään sellaiseen. Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi - jopa useammin kuin naiset. Suomalainen väkivallanpiirre ei ole miesten yksinoikeus, siihen syyllistyvät naisetkin. Missä on vika?

Kirsi Virtanen YLE Radio 1 keskiviikkona 13.1. klo 9.05-10.00.

Me määrittelemme kaiken ajassa.
Rakkaudenkin: kuinka pitkään olette olleet yhdessä?
Kukaan ei kysy että oletteko onnellisia ja onko teillä kivaa, vaan kysytään aikaa jonka pariskunta on viettänyt yhdessä – koska sen perusteella me muka kuvittelemme voivamme päätellä, ovatko he onnellisia.

Meillä on valtava tarve kokea että meidän teoillamme on ollut jotakin merkitystä, että niistä on jäänyt jonkinlainen jälki. Mutta jos me ihmiset itse emme olisi alkaneet merkitä ja mitata aikaa – kukaan muukaan ei olisi sitä tehnyt.
Kalentereiden ja juhlapyhien ja työpäivien avulla me olemme itse rakentaneet itsellemme suuremman merkityksen kuin mitä me ansaitsemmekaan.
Merkitsemme kalentereihimme sellaiset asiat jotka kuvittelemme olevan tärkeitä – emmekä tajua että ilman niitä meidän kalentereita, noita tärkeitä tapahtumia ei olisi lainkaan.
Ja sitten kun me häviämme maapallolta, meidän merkityksemme on taas olematon, aika on vienyt sen mukanaan, pyyhkinyt sen pois ja mennyt menojaan.

Aristoteles sanoi ajasta kutakuinkin näin: oli aika sitten päättymätön tai tietyn mittainen, ihmiselle aika koostuu kahdesta asiasta: ei-enää ja ei-vielä.

Tämä on paradoksi koska menneisyys on jotakin mitä ei enää ole, se on joskus ollut olemassa mutta ei ole enää.
Ja tulevaisuus on jotakin mitä ei vielä ole olemassa mutta mikä on olemassa ihan kohta.

Nykyisyys ei ole mitään koska se ei ole ollut olemassa eikä tule olemaan olemassa.

Kirsi Virtanen

(YLE Radio 1 keskiviikkona 30.12.2009)

Me etsimme sitä kuka mistäkin, joku pullosta, toinen kuluttamisesta,
kolmas pelaa uhkapelejä, neljäs syö itsensä onnelaan.

Jokaisella ihmisellä on tarve tuntea ja tietää, että hän on tarpeellinen,
että joku odottaa häntä ja joku tarvitsee. Usko ja uskonto tarjoavat monelle turvallisen paikan jonne voi piiloutua maailman myrksyiltä. Väitetään että jumala tietää kaiken.

Jumala siis myös tietää, että jotkut hänen luomistaan ihmisistä tulee kuoleman jälkeen päätymään helvettiin. Miksi jumala sitten loi tuollaisia ihmisiä? Onko taustalla se että jumala haluaa joidenkin ihmisten joutuvan helvettiin?

Minä olen sitä mieltä että periaatteessa kaikki uskonnot ovat hyviä – mutta siinä vaiheessa kun ihminen sekaantuu niihin, silloin homma alkaa mennä pieleen.
Ihmiset ovat ahneita ja vallanhaluisia. He eivät kaihda mitään saadakseen sen, mitä tahtovat. Mutta se ei tietenkään ole juamalan – jumalien – vika.

YLE Radio 1 keskiviikkona 23.12. klo 9.05 - 10.00

Mutta raha ei ole syyllinen mihinkään.
Raha on vain väline.
Hankalaa rahassa on tietenkin se, että sitä käyttävät kaikki.
Ja me kaikki haluamme sitä.

Raha tekee ihmisistä eriarvoisia.
No, raha ei ole ainoa asia, joka tekee ihmisistä eriarvoisia.
Koulu tekee ihmisistä eriarvoisia – joku valitaan aina ensimmäisenä pesäpallojoukkueeseen ja joku on aina se, jota kumpikaan joukkue ei halua riveihinsä.

Työ tekee ihmisistä eriarvoisia. Lääkäriä arvostetaan enemmän kuin postinjakajaa.
Harrastukset tekevät ihmisistä eriarvoisia, purjehdusta harrastava eroaa pubitikkaa heittävästä. Paino ja pituus tekevät ihmisistä eriarvoisia: lihavia ylenkatsotaan ja pitkiä ihaillaan. Silmien värikin tekee ihmisistä eriarvoisia: sinisilmäinen on naiivi ja ruskeasilmäinen epäluotettava.

Raha on erittäin tarpeellista.
Raha tuo vapautta valita ja vapautta elää.
Raha ei ehkä tuo onnea, mutta se luo paremmat edellytykset onnelliselle elämälle.
Tai elämälle yleensä.

Siksi minusta onkin kummallista se, että maailmasta löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita saarnaamaan rahan pahuudesta. Nämä ihmiset ovat poikkeuksetta itse hyvin toimeentulevia tai rikkaita.

Ainakaan minä en ole koskaan kuullut yhdenkään todella, todella köyhän valittavan rahan pahasta vaikutuksesta. Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka joutuvat elämään kokonaan ilman rahaa. Ja sellainen elämä on silkkaa epäinhimillistä kärsimystä.

Ihan totta!

Älykkäät ja neuvokkaat ihmiset on valjastettu – kautta maailman – siihen,
että he etsivät meille parempia ja kestävämpiä ratkaisuja. Kummallista näissä ratkaisuissa on se, että ne sisältävät aina ostamista. Jos haluat olla luontoystävällinen, osta energialamppuja. Jos olet vihreä vanhempi, hanki kestovaipat.

Me kaikki kulutamme - ja minä varsin mielelläni. Minun on vaikeaa, jopa
vastenmielistä, luopua omasta kulutuksestani. Voin osallistua
”säästämeidänihanaajaainutlaatuistaluontoamme” –kampanjoihin, mutta vain,
jos se tarkoittaa sitä, että voin helpottaa omaatuntoani ostamalla. Vaikka
nyt sitten energialamppuja.

En tahdo osallistua niihin (luontotalkoisiin) sillä tavalla, että joutuisin
luopumaan eduistani. Vaikka suoristusraudasta. Tai kananmunankeittimestä
(jota minulla ei oikeasti vielä ole, mutta toivon sellaista joululahjaksi
- ja onnea: joulupukki on näin alustavasti luvannut, että sellainen on
luvassa…). Sitä paitsi kananmunankeitin säästää energiaa. Nyt keitän
kananmunani sähkölevyllä, kattilassa ja vedessä. Eikös se kananmunankeitin
kuitenkin säästä energiaa?

Ihmiset pitävät kotieläimiä, tarkoitan nyt kissoja ja koiria.
YTV:n tutkimuksessa ilmeni, että ihmiset joilla on kissa, he tuottavat
enemmän jätettä. Ei jätöksiä, vaan jätettä. Uussiseelantilainen professoripariskunta totesi, että yksi keskikokoinen koira rasittaa ilmastoa saman verran kuin yksi katumaasturi. Koiria ja kissoja ja hamstereita piiketetään, jotteivät eläimet tuntisi tarpeetonta tuskaa.

Minulla on ehdotus: Mitä jos piikittäisimme suosiolla ja joukolla kaikki
koirat, kissat ja hamsterit jotteivät ihmiset tuntisi tarpeetonta tuskaa?

Mitä me olemme valmiita tekemään sille asialle? No, me haluamme tappaa ylimääräiset ihmiset. Tosiasia on kuitenkin sellainen, että jo nyt maailmassa tuotetaan ruokaa niin paljon, että sitä riittäisi yllin kyllin kaikille maapallon asukkaille. Kunhan vain se ruoka jaettaisi tasapuolisemmin, huolenhäivää ei olisi.
Mutta, sehän tarkoittaisi sitä, että me joutuisimme luopumaan yltäkylläisyydestämme, eikä sellainen käy päinsä. Joten, siksi on parempi, että listitään ne ylimääräiset ihmiset. Ne ihmiset, joilla ei ole ruokaa.

Tämä liikakansoitus ja ihmisten tappaminen liittyy nimenomaan ”ihmisiin”.
Aina kun puhumme ”ihmisistä”, puhumme muista kuin miestä itsestämme.
Ihmiset, väki, väestö – ne ovat kaikki jotakin muita. Ne eivät ole minä tai sinä tai meidän lapsemme tai vaimomme tai miehemme tai isämme tai äitimme.

Geeniteknologian avulla saadaan tuotettua terveellisempää ja paremmin kasvavaa ruokaa. Siltikin geenimanipulointia vastustetaan.
Miksi ihmeessä?

No, eihän geenimanipulaatiota mielestämme tarvita. Riittää, kun ne nälkäänäkevät, liiallisuuksiin saakka lisääntyvät köyhät tapetaan pois. Sen jälkeen me länsimaalaiset läskit voimme hyvällä omallatunnolla jatkaa ruualla porsasteluamme.

En yhtään ihmettele sitä, että sosiaalidemokraateilla kannatus laskee, koska minusta he ovat menettäneet otteensa omista juuristaan. Tämän päivän sosiaalidemokraatti on keski-ikäinen tai keski-ikäistyvä ihminen, jolla on taattu työpaikka, omakotitalo, perhe ja auto. Nykyinen sossu on niin keskiluokkaistunut, ettei itse sitä suuren mahansa ja ison Toyotansa takaa enää pysty hahmottamaan.

Uusilla kannattajilla on ehkä vielä ollut jonkinlainen harhakuva SDP:stä pienen ihmisen puolueena. Sitähän SDP ei ole piiiitkiiin aikoihin ollut.
Pikemminkin SDP on kuin hyvin syötetty porsas, joka on kasvanut suuren sian mittoihin. Eikä tämä sika enää pysty karsinassa edes kääntymää – puhumattakaan siitä, että emakko voisi imettää uusia porsaita.

Onko niin, että suomalainen on hyväuskoinen aasi ja poliitikko härski aasin hoitaja?

(YLE Radio 1 keskiviikkona 25.11.2009 klo 9.05 - 10.00)

Toisinaan tulee vastaan sellaisia tilanteita, joissa kokee olevansa aivan voimaton.
Tämän ohjelmani aiheen kanssa minulle kävi niin. Tiesin kyllä, että naiset osaavat olla oikeita piruja kun sille päälle sattuvat, mutta en ollut valmis uskomaan, että äidit, nuo puhtoisuuden ja pyyteettömyyden ruumiilliset ilmentyvät, osoittautuisivat ahneiksi, laskelmoiviksi ja mieleltään suorastaan pahoiksi ihmisiksi.

Sellaisen äidin edessä, joka tekee lapsestaan äidin käsikassaran, äidin, joka käyttää lasta koston välikappaleena, äidin joka pahoinpitelee lapsiaan henkisesti, sellaisen äidin edessä minulla menee voimat.

Miksi äiti tekee tuollaista?

Ainoastaan siksi että saa kostettua lasten isälle. Naiset uhraavat lapsensa koston alttarilla ilman minkäänlaisia omantunnontuskia. Me ajattelemme yhä edelleen, että eronnut nainen on uhri, jonka mies on jättänyt. Se on valetta: jopa 80 % avioeroista johtuu siitä, että nainen on hakenut eroa.

Mutta, minä ymmärrän miksi nainen haluaa erota ja elää yksinhuoltajana.
Itse asiassa taitaa olla niin, että ainoastaan idiootit – kuten vaikkapa minä – eivät ala yksinhuoltajiksi.

(YLE Radio 1 keskiviikkona 18.11.2009 klo 9.05 - 10.00.)

Suomea on yritetty brändätä vaikka kuinka pitkään. Mutta, mikä on tulos?
Tarjoamme turisteille kahta mainoslausetta: "The land of Tousand Lakes"
ja "We have a shitload of trees".

Suomeen ei haluta turisteja, eikä turistien tuomia rahoja. Koska, eihän meillä saa rakentaa edes hotelleja. Ei Helsingin keskustaan, eikä minnekään muuallekaan. Sen sijaan, silloin kun me matkustamme ulkomaille vaadimme parasta.

Toista se on, kun suomalainen matkustaa, silloin kaiken pitää olla parasta.
Kaupunkilomalla hakeudumme hotelleihin, jotka ovat mahdollisimman lähellä keskustaa. Rantalomalla haluamme mieluiten asua hotellissa, joka on viiden metrin päässä rantaviivasta. Me vaadimme tällaisia palveluja ulkomaalaisilta, mutta itse emme vastaavia palveluja tarjoa kenellekään. Yöpykööt ne vierasmaalaiset laavussa tai metsähallituksen kämpässä!

Brändää nyt tällaista maata sitten.

YLE Radio 1 keskiviikkona 11.11. klo 9.05 - 10.00.