Jos kaikki menee putkeen...

Ei sanota hyvästejä, palaan blogaamaan elokuussa. Toivottavasti olen silloin muutaman kilon kevyempi. Ainakaan en aio olla painavampi.

Millaisia ovat ne pienet muutokset, joiden nimiin vannon?

Olen aloittanut siitä, mikä tulee helposti. Syön joka päivä aamiaisen, mutten liioittele senkään kanssa. Yksi voikkari riittää - ja sen päälle reilusti rehua. Lasi tuoremehua, sellaista oikein hyvänmakuista. Joskus vähän maustamatonta luomujogurttia.

Lounas töissä. Siirryin keittolounaisiin. Lounaaseen kuuluu keitto ja salaatti. Teen ison salaatin kasviksista, valitsen ainekset kevyemmästä päästä. Laitan oliiviöljyä ja balsamicoa ja lusikallisen hyviä siemeniä. Keitonkaan kanssa en liioittele. Lounaspöydässä osaan olla hillitty. Lounaan kanssa en syö leipää ollenkaan, koska leipää saan vuorokaudessa takuuvarmasti tarpeeksi. Näin voin illalla hyvällä fiiliksellä tempasta ne pari-kolme voikkaria, joita tekee törkeesti mieli.

Iltapäivällä duunissa kahvia ja jotakin, yleensä lounaan jälkiruokahedelmä. Joskus pullaa, joskus jätskiä, joskus karkkia, kakkua, keksiä.

Kotona teen nopeasti kunnon ruoan. Olen vihdoinkin pystynyt hyväksymään sen, että minä en voi syödä kasvavan poikani kanssa aina samaa ruokaa. KORJAUS: minä en voi syödä kasvavan poikani kanssa aina saman mallin mukaan rakennettuja annoksia. Saan ostaa minun mielestäni ihania rehuja, vaikkeivat ne pojalle kelpaakaan. Jos teen lihapullia ja perunamuussia, poika syö leijonanannoksen ja minä pari pullaa, nokareen muussia ja SALAATTIVUOREN. Salaattiin mä olen ruvennut viipaloimaan mansikoita ja muita herkkuhedelmiä. Joskus raastan vähän parmesaania mukaan. Sitä ei montaa hippua tarvitse. Ja rouhrouh tuoretta mustapippuria päälle. Ja hyvää öljyä liraus.

Illalla saan sitten mutustaa muutaman voikkarin. Ei haittaa mitään.

Maatuskan mitoissa

MISTÄÄN en ole luopunut kokonaan. Ei ole ehdottomuuksia. Ei ole mitään kiellettyä syötävää.

Oikeasti. Käsi sydämellä. En yhtään mistään. En siideristä, en karkista, en makkarasta.

Näiden neljän viikon aikana olen tainnut käydä kolme kertaa hampurilaisaterialla (ranskalaiset ja kaikki), syönyt ainakin kahdeksan jätskiä, nauttinut läksiäiskermakakkuja ja hetken-mielijohde-suklaapatukoita.

Mutta sitkeästi olen jatkanut aamiaista, lounasta, päivällistä.

Liikkunut enemmän, hyörinyt enemmän, ollut valoisampi ja aktiivisempi.

Piru vie. Kyllä se vaan niin on, että kokonaisuus ratkaisee.

Kesäloma on minulle perinteisesti hankalaa aikaa. Elämä menee helposti jatkuvaksi puputtamiseksi. Loma antaa tekosyyn herkutella ja laiskotella.

Nyt minulla on Porin kaupungin juoksukoulun ohjelma ja ruokapäiväkirja ja - mikä tärkeintä - HALU muuttaa kaikki, hitaasti, pienin askelin.

Maatuskan mitoissa

Maatuska toivottaa kaikille niin liikkuvaista kesää, että kamerakaan ei ehdi tarkentaa. Voi ihanasti ja muista suojakerroin!

kommentit

Mukavaa kesää & iloa ja riemua pienistä onnistumisen sirpaleista.

Proteiini pitää hyvin nälkää ja sen saanti tuppaa monella jäämään vähäiseksi.
Jos voit ja haluat korvata jonkun herkkuhetken rahkalla ja marjoilla, sokerit ja rasvat vähentyvät ikäänkuin vahingossa siinä samalla.

Kunnon pihvi tai itsetehdyt lihapullat ja salaatti tekee olon täydeksi mutta ei ähkyksi.
Lihaa, kalaa ja kanaa vaan runsaasti niin hyvä tulee.

Omat tavoitteeni ovat aikataulussa. Viime viikonlopun sukulointi oli syömisen suhteen ns sallittu erikoistilanne, eli laadut ja määrät poikkesivat normaalista. Uusia perunoita ja voita meni pienen komppanian edestä :D
Nyt palaan taas ruotuun.

Kuulemisiin, sielunsisko.

>Nina Ma, 2012-06-18 15:06

Proteiinipainotteisessa ruokavaliossa on vaan se huono puoli, että siitä ei ole elämänkestäväksi ruokavalioksi. Ihminen ei todellakaan tarvitse sellaisia määriä proteiinia, mitä dieeteissä suositellaan. Laihtuminen on nopeaa, mutta elimistölle raskasta. Minun dieettini on samankaltainen kuin Eve sinun. Verensokerini heittelee aika tavalla ja sitten kun iskee heikotus, nälkää ei sammuta mikään eli parasta on todellakin syödä säännöllisesti. Ja nukku riittävästi, koska unisina päivinä voisin syödä hevosia aamusta alkaen.

>Hyvät hiilarit ja protskua kohtuudella Ti, 2012-06-19 09:33

Joo - nukkumisen unohdin mainita. Nukkuminen on ihan avainjuttu. Ja ulkoilma toinen. Kiitos!

>Eve Mantu Ke, 2012-06-20 10:14

Olipa täysjärkinen asenne. Sillä minäkin pyrin muuttamaan asioita, askel kerralla, joka päivä, joka kerta kun valintoja teen. Samalla pyrin noudattamaan "jokapäivä jotakin" sääntöä, että aina muistaisi edes hyötyliikunnan. Silti en pääse tuloksiin. Masentavaa!

>Jomsy To, 2012-06-21 00:14

Oma kotikutoinen tapani toimi. Pääsin tavoitteeseeni 100% aikataulussa: 14 viikkoa, 6 kiloa, vyötäröltä 14 senttiä pois, lihaksia tuli lisää ja läski tirisi veks.
Tästä on kiva jatkaa seuraavaan tavoitteeseen: haluan pystyä
vetämään vähintään 5 leukaa oikeaoppisesti ja juoksemaan yhteen putkeen 45 minuuttia syyskuun viimeiseen päivään mennessä. Lähtökohtana leuanvedossa on nollataso (ei nouse ees vähäsen) ja juoksussa jaksan hölkötellä alle kymmenen minuuttia ja sitten on pakko kävellä.

>Nina Ma, 2012-07-02 15:05

lisää kommentti

maatuskan mitoissa

Eve Mantu on maatuskan mitoissa

Repaleinen ryhdistäytymishanke alkoi, kun Eve Mantu mittasi vyötärönsä. 100 cm. Oppisikohan sitä liikkumaan ja syömään? Äläkä sinä karkkipussi huutele mitään siellä! Hys!

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä