maatuskan mitoissa
Tule sanomaan läskille päivää
Kommentoi 7 Lue kommentitTerveydenhoitaja ohjasi puntarille. Se ei ollutkaan ihan tavallinen vaaka. Kone mittasi rasvaprosentin, viskeraalisen rasvan (?), perusaineenvaihdunnan, luulihasprosentin (??), painoindeksin ja painon.
Paino on nyt 69,8kg. Kun se naitetaan pituuden 160cm kanssa, saadaan painoindeksiksi 27,3 eli lievä ylipaino.
Varsinainen täräys tuli rasvaprosentissa. En edes tiennyt, että ihmisessä voi olla rasvaa 41,8%. Sehän on melkein puolet! Hyiyök ja kauhistus.
Olen oppinut jo sen, että rasva ei kuluta energiaa, vain lihakset kuluttavat. Luulihasprosenttini on 24,6, joten näillä luvuilla ei ole ihme, että vyötärö on kuin autonrengas.
Olen luvannut olla avoin ja reilu tässä blogissa. Niinpä haluan esitellä teille pimeän puoleni. Hän on bulldog-vatsa nimeltään Rohmu. Rohmulla on aina nälkä. Kun Rohmu haistaa nopeat hiilarit, Rohmu alkaa läähättää ja kuolata. HUOM! Älä katso Rohmun kuvaa 3D-lasien läpi!

Kaikki selitykset käytetty. Laiska läski.
Kommentoi 1 Lue kommentitEn ole käynyt puntarilla muutamaan viikkoon. Ei ole huvittanut. Olen viihtynyt itsepetoksessa, leiponut korvapuusteja ja ostellut Appenzeller-juustoa ja pysytellyt löysissä verkkareissa. Liikkuminen on jäänyt lähes tykkänään, virallinen selitykseni liittyy pakkaseen.

Olen säälittävä keskivartalomenninkäinen, triplaleukalöllykkä. Kävelysauvat keräävät autotallissa pölyä. Auto sen sijaan on saanut kyytiä. Olen ajellut työmatkatkin taas. Se on niin epäekologinen laiskapyllyinen valinta, että siitä hyvästä sietäisin kaatua pyörällä nokkospuskaan hihattomassa topissa. Tosin, näin ei tule käymään, sillä en kehtaa ihmisten ilmoille missään hihattomassa ehkä enää ikinä.

Kävin eilen pikaisesti alennusmyynneissä ja sovitin paria lyhythihaista paitaa. Hihansuista tursusi hiivaleipätaikinaa. Paidan selkämys aaltoili makkaroissa kuin merihädässä.

Ääää, bläääää, mua ei huvitaaaaa mä en jaksaaaaaaa tuokaa mulle pullaaaaaaaaaaaaa.
Vai muka hengittävä - hahhah
Kommentoi 5 Lue kommentitMiksi menin höplään? Miksi tuhlasin satasen urheiluvaatteisiin, joiden toimivuutta epäilin? Miksen uskonut omaa järkeäni?
Olen aina pitänyt teknisiksi mainostettuja hengittäviä tekokuituvaatteita suurena huijauksena. Kun kaverit ovat vouhottaneet kosteudenläpäisevistä kerrastoistaan, minä olen tyytyväisenä vetänyt pumpulipöksyt jalkaani. Okei, peruskalsarit hiestyvät, mutta oman kokemukseni mukaan tuntuvat silti miellyttäviltä. Tällä hetkellä minun luottovälihousuni ovat 50/50 silkkiä ja puuvillaa. Ihanat!
Kuukausi sitten ostin itselleni takin, josta ajattelin kevään ja syksyn reippailutakkia. Se on hupullinen, pitkä, musta, löysin sen urheiluvälinekaupasta. Takissa roikkui tusina lippulappuja, joissa vakuuteltiin, että takki suojaa tuulelta ja sateelta, mutta päästää hien läpi. Vakuuttavat kaaviokuvat näyttivät, miten hikihöyry läpäisee kankaan. BREATHABLE. Vesipisarat sujahtavat kankaan pinnalta pois. WATERPROOF. Takki oli tarjolla lenkkeilyvaatteiden joukossa.
Samalla reissulla ostin tuulipuvun housut. Ohutta liuhuvaa kangasta, verkkomainen vuori. Ajattelin, että tässä mukavan viileät housut, jotka suojaavat pahimmalta tuulelta, mutta pysyvät raikkaina.
******marjat.
En ole ikinä hikoillut niin pahasti. Jo eteisessä tuli tukala olo. Käsivarsien iho alkoi tuntua nihkeältä.
Kävelylenkillä hikoilin kuin sika. Puolessavälissä lenkkiä oli pakko avata takki. Sisältä tuli lämmin kostea löyhähdys. Paita alla oli aivan märkä ja takin ohut hötövuori litilitteänä hiestä. Takin pinta oli kylmännihkeä.
Kokeilin takkia uudelleen niin, että jätin toisen ohuista paidoista pois. Hikoilin silloinkin, ja samalla palelin. Takki oli kaikissa olosuhteissa epämiellyttävä. Pienikin hikimäärä jäi takin sisään pyörimään. Hengittävä? HAH!
Ja ne housut. Niissä valui hikinoroja lahkeiden sisällä. Aivan naurettavat kapistukset. Kokeilin niitä ilman pitkiä kalsareita - ne liimautuivat kinttuihin kiinni, kylmät märät limalahkeet ihossa kiinni. Hyi! Kalsareiden kanssa ihan siedettävät, mutta en minä aio niitä käyttää. Parempiakin vaihtoehtoja on.
Arvaatteko mihin olen päätynyt? Olen testannut erilaisia vetimiä näissä +4/-2 asteissa - ja paras asu on luonnonkuitua. Pitkien kalsareiden kaverina vanhat lököttävät puuvillaverkkarit. Takkina Fidan kirpputorilta ostettu ohut villakangastakki. Sen alla ehdottomasti vain puuvillaa ja silkkiä, ei mitään höpönpöpön tekokuituja.
- ‹ edellinen
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- 10
- seuraava ›
kirjoittajasta
Repaleinen ryhdistäytymishanke alkoi, kun Eve Mantu mittasi vyötärönsä. 100 cm. Oppisikohan sitä liikkumaan ja syömään? Äläkä sinä karkkipussi huutele mitään siellä! Hys!


kommentoiduimmat